S03E16 The Big One

Viittauksia, jotka on jo käsitelty aiemmissa jaksoissa: Kurt Cobain, Kit Kat, C-Span, Oscar Wilde, Sephora

• Daniel Day Lewis

Lorelai ja Rory innostuvat, kun Kirk saapuu tuomaan postia, sillä he odottavat Roryn hyväksymiskirjeitä. Lorelai käskee Roryn laittamaan kengät jalkaan mutta jättämään nauhat sitomatta, koska ei ole aikaa. Pihalla Kirkillä on kuitenkin oma metodinsa postin jakamiselle, ja hommassa kestää tuhottoman kauan. Rory toteaa: “Guess I’ve got time to tie my shoes”, johon Lorelai vastaa: “Yes, well, cobble yourself a new pair, Daniel Day Lewis.” —> Daniel Day-Lewis on 1957 syntynyt brittinäyttelijä, joka tunnetaan erityisesti monipuolisista ja intensiivisistä roolisuorituksistaan. Day-Lewis on esiintynyt monissa merkittävissä elokuvissa, kuten ”Gangs of New York”, ”There Will Be Blood”, sekä ”Lincoln”. Day-Lewis on tunnettu sitoutumisestaan rooleihinsa ja hän on usein valmistautunut rooleihin intensiivisellä tutkimustyöllä ja metodeilla, kuten eläytymisellä rooliin myös kuvauksen ulkopuolella. Tämä heittäytyminen on tuonut miehelle mm. kolme Oscar-palkintoa. Day-Lewis katosi julkisuudesta 1997 ja vietti viisi vuotta suutarin oppipoikana Firenzessä, mihin Lorelai viittaa vitsillään.

• Albert Hirschfeld

Lorelai ja Rory päättävät lähteä Luken kuppilaan aamupalalle. Lorelai valittelee olevansa hurjan sairas allergioiden takia, mutta hän unohtaa tuskansa Luken tuodessa hänelle uuden ruokalistan! Tämä on häväistys, sillä Lorelai on nähnyt vaivaa vanhojen ruokalistojen eteen: “But I had made little doodles with my name hidden in them on each one of the old ones just like Hirschfeld.” —> Albert Hirschfeld oli 1903 syntynyt yhdysvaltalainen taiteilija ja kuvittaja, joka tunnetaan erityisesti piirtämistään teatteri- ja elokuvatähtien karikatyyreistä. Hirschfeldin piirrosjälki oli hyvin tunnistettavaa, sillä hän käytti usein vain yhtä viivaa piirtäessään ja piilotti piirroksiinsa tyttärensä nimen ”Nina”, mihin Lorelai tässä viittaa. Hän aloitti uransa freelancetaiteilijana 1920-luvulla ja teki ensimmäisen piirroksensa New York Timesiin vuonna 1926. Hän jatkoi yhteistyötä Timesin kanssa koko uransa ajan ja piirsi säännöllisesti myös muille lehdille ja julkaisuille. Hirschfeldin työtä on nähtävillä monissa merkittävissä taide- ja kulttuurimuseoissa ympäri maailmaa, ja hän sai uransa aikana useita palkintoja ja tunnustuksia. Hirschfeld piirsi karikatyyrejä monista kuuluisuuksista, kuten Charlie Chaplinista, Marilyn Monroesta ja Frank Sinatrasta, ja hänen piirroksiaan on käytetty useissa elokuvissa ja televisiosarjoissa.

• Monte Cristo sandwich

Tytöt kauhistelevat uutta ruokalistaa: se on laminoitu jotta siihen ei voi tehdä omia merkintöjä, siellä on paljon enemmän salaatteja kuin vanhassa, ja kaiken kukkuraksi Lane toteaa: “Did you take off the Monte Cristo sandwich?” Lorelai komppaa: “I can’t believe Nicole made you take off the Monte Cristo. She’s got you menu-whipped.” —> Monte Cristo -voileipä on ruokalaji, joka on peräisin klassisesta ranskalaisesta ruokalajista nimeltään Croque-monsieur. Monte Cristo -voileipä valmistetaan yleensä täysjyväleivästä, joka täytetään kinkulla, juustolla ja joskus myös kalkkunalla tai kalkkunan rintaleikkeellä. Tämän jälkeen leipä kastetaan kananmunassa ja paistetaan voissa, kunnes se saa kauniin kullanruskean värin. Monte Cristo -voileipä on yleensä makean ja suolaisen yhdistelmä, sillä se tarjoillaan yleensä tomusokerilla ripoteltuna ja marjasoseen tai hillokkeen kanssa. Voileivän makeus tulee osittain leivässä käytetystä hunajasta tai vaahterasiirapista, joka lisätään usein kananmunan joukkoon ennen voileivän paistamista. Monte Cristo -voileipä on erityisesti Yhdysvalloissa suosittu brunssiruoka, ja se tarjoillaan usein myös hampurilaisravintoloissa tai pubeissa. Vaikka voileipä on melko tuhti ja runsaskalorinen, se on varteenotettava vaihtoehto perinteiselle hampparille tai club sandwichille.

• Into the Woods

Päästään Chiltoniin, jossa opettaja kertoo Roryn luokalle tulevasta puhekilpailusta. Lopuksi hän toteaa: “Oh, I almost forgot to welcome back Brad Langford. He returns to us fresh from Broadway where he’s just completed a successful run of Into the Woods. Welcome back, Brad.”
—> Into the Woods on Stephen Sondheimin säveltämä ja James Lapinen käsikirjoittama Broadway-musikaali. Se sai ensi-iltansa vuonna 1987 ja on siitä lähtien ollut yksi Broadwayn suosituimmista musikaaleista. Musikaalin tarina yhdistelee useita eri satuja, kuten Tuhkimon, Punahilkan, Nukkumatti ja Tähkäpään tarinoita, ja vie katsojan metsän siimekseen, jossa nämä hahmot kohtaavat toisensa. Heidän tarinansa kietoutuvat yhteen, kun he lähtevät etsimään asioita, joita he toivovat ja kaipaavat elämäänsä. Musikaali on tunnettu siitä, että se käsittelee monia elämän suuria kysymyksiä, kuten kasvamista, vastuunottoa, perheen ja yhteisön merkitystä, menetyksiä ja kuolemaa. Into the Woods on voittanut useita Tony-palkintoja, ja siitä on tehty myös elokuva vuonna 2014, joka on ohjannut Rob Marshall ja pääosissa mm. Meryl Streep, Emily Blunt, James Corden ja Anna Kendrick. Fun fact! Bradin näyttelijä Adam Wylie oli oikeastikin tauolla Gilmoren tytöistä esiintyäkseen Into the Woodsissa!

• Mary Martin

Kun Brad nousee seisomaan ja tervehtii luokkalaisiaan, Paris murahtaa lakonisesti: “Sit down, Mary Martin.” —> Mary Martin oli 1913 syntynyt amerikkalainen näyttelijä, laulaja ja tanssija, joka oli yksi Broadwayn legendaarisimmista tähdistä. Martin aloitti uransa 1930-luvun lopulla musikaaliteatterissa ja sai ensimmäisen pääroolinsa vuonna 1940, kun hän esiintyi Cole Porterin musikaalissa ”Leave It to Me!”. Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan Peter Panina vuonna 1954 Broadway-musikaalissa ”Peter Pan”. Martinin esittämä Peter Pan on jäänyt historiaan yhtenä musikaalin ikonisimmista rooleista. Martin esiintyi myös monissa muissa Broadway-musikaaleissa, kuten ”South Pacific”, ”The Sound of Music” ja ”I Do! I Do!”, joka oli hänen viimeinen merkittävä Broadway-roolinsa. Hän voitti myös kaksi parhaan naispääosan Tony-palkintoa.

• Nathan Lane

Kun tunti loppuu, Rory menee juttelemaan Bradille: “Hei Brad, good to have you back. How was Broadway?” Brad vastaa: “It was great, but Nathan Lane is a very bitter man.” —> Joseph “Nathan” Lane on 1956 syntynyt amerikkalainen näyttelijä ja koomikko, joka on tullut tunnetuksi erityisesti Broadway-musikaalien tähtenä. Lane on esiintynyt monissa Broadway-musikaaleissa, kuten ”Guys and Dolls”, ”The Addams Family” ja ”Angels in America”. Hän on voittanut kaksi Tony-palkintoa parhaasta miespääosasta, mm. roolistaan musikaalissa “Kevät koittaa Hitlerille”. Lane on myös näytellyt elokuvissa ja televisiossa. Hänen merkittäviä elokuvaroolejaan ovat muun muassa Timonin äänen esittäminen Disney-animaatioelokuvassa ”Leijonakuningas”, ja televisiossa hänet on voinut bongata sellaisissa sarjoissa kuten ”Moderni perhe” ja ”The Good Wife”. Nathan tunnetaan ylitsevuotavan pirtsakasta olemuksestaan, mistä syystä Bradin kommentti on sangen hupaisa.

• Les Misérables, Cats

Madeline ja Louise saapuvat paikalle, ja alkavat kysellä Bradilta uteliaana seuraavaa:

LOUISE: Did you get to keep your makeup?
MADELINE: What about your costumes, cause that seems great.
LOUISE: Ooh, unless you’re doing Les Mis.
MADELINE: Or Cats.
LOUISE: Furry spandex with a tail and jazz shoes?
MADELINE: Hurrah.

—> Les Mis on lyhenne Les Misérablesista, joka tunnetaan Suomessa nimellä Kurjat. Tämä on ranskalaisen kirjailijan Victor Hugon samannimisen romaanin pohjalta luotu musikaali. Se kertoo vankilasta vapautuneesta Jean Valjeanista, joka joutuu vastakkain armottoman poliisin Javertin kanssa. Musikaali sijoittuu 1800-luvun Ranskaan, ja siinä käsitellään teemoja kuten rakkautta, vapautta, vääryyttä ja toivoa. Kurjat sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 1985 ja siitä tuli nopeasti yksi maailman menestyneimmistä musikaaleista. Musikaali on voittanut monia palkintoja, mukaan lukien kahdeksan Tony-palkintoa, ja se on esitetty yli 40 maassa. Musikaalissa on ollut useita erilaisia sovituksia ja versioita vuosien varrella, ja se on yksi pitkäikäisimmistä ja suosituimmista musikaaleista. Kurjat on tunnettu monista tunnetuista kappaleistaan, kuten ”I Dreamed a Dream”, ”On My Own”, ”Bring Him Home” ja ”Do You Hear the People Sing?”. Kurjat on yksi merkittävimmistä musikaaleista, joka on vaikuttanut moniin muihin musikaaleihin ja laajentanut musikaaligenren rajat. Sen vaikuttava musiikki ja koskettava tarina ovat tehneet siitä yhden suosituimmista ja rakastetuimmista musikaaleista.

—> Cats on brittiläisen säveltäjän Andrew Lloyd Webberin musikaali, joka perustuu T. S. Eliotin runokokoelmaan ”Kissojen kielen kompasanakirja” vuodelta 1939. Musikaali kertoo kissojen seremoniasta, jossa he valitsevat yhden kissoista pääsemään ”uuteen elämään”. Cats on yksi tunnetuimmista musikaaleista maailmassa ja sitä on esitetty yli 30 vuoden ajan ympäri maailmaa. ”Cats” sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 1981 ja siitä tuli nopeasti suuri menestys. Musikaali on voittanut seitsemän Tony-palkintoa, ja se on myös yksi pitkäikäisimmistä musikaaleista, jota on esitetty yli 8000 kertaa Broadwaylla. Musikaali koostuu kissojen lauluista ja tansseista, joissa jokainen kissa esittelee persoonallisuutensa ja tarinansa. Musiikin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat ”Memory” ja ”Jellicle Songs for Jellicle Cats”. Lavastus ja puvut ovat erittäin vaikuttavia ja niissä on käytetty runsaasti kissojen teemaa. Musikaalin erityispiirre on myös sen interaktiivisuus, sillä esityksen aikana kissat liikkuvat yleisön joukossa.

• Chita Rivera

Paris paukkii paikalle ja sättii Rorya ja Bradia siitä, että he seisovat puhekilpailun ilmoittautumislomakkeen edessä. Hän käskee kaksikkoa siirtymään, ja Rory yrittää saada Parisia pyytämään nätisti. Tämä ei kuitenkaan tunnu auttavan:

PARIS: Are you going to move, or do you need a five, six, seven, eight?
BRAD: Paris, this time on stage has been a very growing experience for me. I’m no longer intimidated by you or people like you.
PARIS: I’m thrilled to hear it, Chita Rivera. Move. Well, Gilmore, I certainly hope you’re signing up, too. It’ll be my last chance to trounce you with anything at this school.

—> Chita Rivera on 1933 syntynyt amerikkalainen näyttelijä, tanssija ja laulaja, joka tunnetaan erityisesti musikaaleista. Rivera aloitti tanssiharrastuksen jo varhain ja esiintyi jo teini-ikäisenä erilaisissa klubiesityksissä. Hänen uransa musikaaleissa alkoi 1950-luvun lopulla, kun hän sai ensimmäisen roolinsa musikaalissa ”Call Me Madam”. Sen jälkeen hän esiintyi useissa Broadway-musikaaleissa, kuten ”West Side Story”, ”Chicago” ja ”Kiss of the Spider Woman”. Hänet on palkittu useilla Tony-palkinnoilla, jotka ovat arvostetuimpia palkintoja musikaalinäyttämöllä. Riveran tyyli on energinen, voimakas ja monipuolinen. Hän on tunnettu erityisesti latina-vaikutteisista tansseistaan, joita hän on tuonut näyttämölle. Hänen roolinsa Anitana ”West Side Story” -musikaalissa oli erityisen merkittävä, sillä se oli yksi ensimmäisistä kerroista, kun latinalaisamerikkalainen näyttelijä esiintyi Broadwaylla.

• Jerome Robbins

Paris ilmoittautuu puheenkirjoituskilpailuun ja yllyttää Roryäkin osallistumaan. Rory sanoo, ettei hänen päätöksensä riipuu millään tavalla siitä, haluaako Paris hänen olevan mukana kisassa. Paris jatkaa: “I’m only saying it won’t be a totally satisfying victory just beating Jerome Robbins and the rest of the losers here. I’d really like to take you down also.” —> Jerome Robbins oli yhdysvaltalainen koreografi, ohjaaja ja tanssija, jota pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista hahmoista 1900-luvun amerikkalaisessa tanssissa. Robbins loi teoksia eri tanssilajeille niin baletissa, teatterimusikaaleissa kuin elokuvissa. Hänen tunnetuimpia koreografioitaan nähdään muun muassa sellaisten Broadway-musikaalien alkuperäistuotannoissa kuin “West Side Story”, ”The King and I” ja ”Viulunsoittaja katolla”. Robbins sai lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia taiteellisista saavutuksistaan, mukaan lukien viisi Tony-palkintoa, kaksi Oscar-palkintoa ja Kennedy Center -kunniamaininnan. 

• Ruth Reichl

Majatalolla Sookie on tuohtunut, koska ravintolaseurue on lähettänyt hänen annoksiaan takaisin keittiöön syömäkelvottomina. Lorelai kutsutaan paikalle ja Sookie puhisee hänelle: “They sent it back. My food. My four star, ‘you haven’t lived ‘til you’ve eaten there, says Ruth Reichl,’ food.” —> Ruth Reichl on yhdysvaltalainen ruokakirjailija, toimittaja ja entinen ravintolakriitikko, joka on kirjoittanut useita bestseller-ruokakirjoja ja toiminut päätoimittajana useissa tunnetuissa ruokalehdissä. Reichl aloitti uransa ruokakirjoittajana 1970-luvulla, ja hänestä tuli pian yksi Yhdysvaltain arvostetuimmista ravintolakriitikoista. Reichl on myös toiminut erilaisten tv-kokkauskilpailujen tuomaristoissa, kuten ”Top Chef Masters” ja ”Top Chef Duels”.

• “I’ve got my beans at Grandma’s house, my magic beans at Grandma’s house…”

Chiltonissa on puhekilpailun karsinnat, ja ehdokkaat odottavat käytävällä vuoroaan. Paris terrorisoi kilpakumppaneitaan yksitellen, ja kun hän istahtaa Bradin viereen, hän alkaa lauleskella: “I’ve got my beans at Grandma’s house, my magic beans at Grandma’s house.” Brad pyytää Parisia lopettamaan, mutta tämä vain jatkaa: “I’ll take my beans, my magic beans, who’s got the beans, we need some beans, I love the beans.” —> Paris lauleskelee itse kehittämäänsä versiota Into the Woodsin lyriikoista: tarinassa Jack (eli suomalaisittain Jaakko) myy lehmänsä taikapapuja vastaan, ja koska Bradin hahmo näytteli Jackia Broadwaylla, Paris pilkkaa häntä papulaululla.

• Cowabunga

Lorelai törmää Maxiin apteekissa. Molemmat ovat yllättyneitä ja hämillään ja keskustelu lähtee tahmeasti liikkeelle. Max kertoo olleensa Kaliforniassa, johon Lorelai toteaa: “Well, cowabunga dude.” —> “Cowabunga” on slangitermi, joka tuli suosituksi Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Termi yleistyi 90-luvun populaarikulttuurissa ja sitä käytettiin paljon mm. sarjakuvissa ja animaatiossa, esimerkkinä Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat. “Cowabunga” on käytännössä huudahdus, joka ilmaisee iloa toisen puolesta.

• “I’m gonna lock her up in a tower when I get home.”

Max ja Lorelai juttelevat Roryn menneestä, nykyisestä ja mahdollisesti tulevista poikaystävistä. Max neuvoo, että Lorelain tulee antaa collegepojille oluttynnyri pitääkseen heidän huomionsa muualla Rorystä. Lorelai vitsailee: “Oh, well, thanks for the advice. I’m gonna lock her up in a tower when I get home.” —> Lorelai viittaa Grimmien veljesten keräämään satuun Tähkäpäästä, joka on korkealle torniin vangittu kaunis tyttö. Tähkäpään siepannut noita-akka ei anna tytön olla missään yhteyksissä ulkomaailmaan, eikä torniin pääse muuten kuin kiipeämällä Tähkäpään pitkää palmikkoa pitkin. Eräänä päivänä prinssi kuulee Tähkäpään laulun ja löytää hänen torninsa. Pari rakastuu toisiinsa, mutta noita-akka karkottaa Tähkäpään syvälle metsään. Lopulta prinssi ja Tähkäpää pakenevat yhdessä, onnistuvat kukistamaan pahan noiden ja elävät onnellisina loppuelämänsä yhdessä.

• A televised house vote

Perjantai-illallisella on vastassa ainoastaan Richard, jolle tytöt kertovat Chiltonin juhlia varten pidettävästä puhekilpailusta. Lorelai mainitsee, että jos Rory voittaa niin tämä pääsee television C-SPAN-kanavalle. Rory vähättelee tämän merkitystä sanoen, että ei sitä kukaan katsoisi. Lorelai on toista mieltä ja sanoo: “You’re a hell of a lot more interesting than that usual shot they have of all the white men walking around that big empty chamber with the numbers all over them.” Richard vastaa tähän pöyristyneenä: “That’s a televised house vote, and I find that fascinating.” —> Kyseessä on siis Yhdysvaltojen edustajainhuoneen äänestys, joka näytetään livenä televisiossa. Edustajainhuoneessa tehdään päätöksiä lainsäädännöstä ja muista tärkeistä asioista. Äänestysten televisiointia pidetään merkittävänä ilmiönä, koska se antaa kansalaisille mahdollisuuden seurata demokraattista prosessia suoraan televisioruudulta. Äänestyksiä on näytetty televisiossa ensimmäisen kerran vuonna 1979, ja niitä on sen jälkeen lähetetty suorana lähetyksenä useilla televisiokanavilla ja nykyisin myös verkossa.

• Tears for Fears

Lorelai piipahtaa Sookien luona ja kuulee tämän saaneen myös lääkäriltä vahvistuksen raskaudestaan. Sookie kysyy Lorelailta vinkkejä ja haluaa kuulla, mitä asioita Lorelai on kirjoittanut päiväkirjaansa odotusaikanaan. Lorelai vastaa: “A lot of my diary from that year was, um, a debate over which member of Tears for Fears I loved more at that particular moment.” —> Tears for Fears on brittiläinen yhtye, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1981 lähtien. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat mm. “Mad World”, “Shout” sekä “Everybody Wants to Rule the World”.

• Kofi Annan

Rehtori Charleston soittaa Rorylle ja Parisille ja kertoo, että heidän tulee yhdistää puheensa ja esittää ne yhdessä. Tytöille ei anneta mahdollisuutta väittää vastaan, vaan Charleston hyppää puhelusta tyytyväisenä pois jättäen tytöt linjalle keskenään. Paris mutisee: “Well, look who’s suddenly decided to become Kofi Annan.”
—> Kofi Annan oli ghanalainen diplomaatti, joka toimi YK:n seitsemäntenä pääsihteerinä vuosina 1997–2006. Hän oli ensimmäinen afrikkalainen pääsihteeri ja sai Nobel-palkinnon vuonna 2001 yhdessä YK:n kanssa rauhan ja turvallisuuden edistämisestä maailmassa. Yli 40-vuotisen uransa aikana YK:ssa Annan toimi eri tehtävissä, kuten ihmisoikeusasioissa, budjettikysymyksissä ja rauhanturvaoperaatioissa. Annan jatkoi työtään rauhan edistämiseksi YK:n jälkeenkin ja toimi monissa kansainvälisissä järjestöissä ja aloitteissa. Annanin panos rauhan ja ihmisoikeuksien edistämisessä on tunnustettu laajalti maailmanlaajuisesti.

• Afterschool Special

Paris täräyttää kertoa Rorylle, että hän harrasti Jamien kanssa seksiä edellisenä iltana. Hän pyytää Roryä keskustelemaan ja väittelemään aiheesta kanssaan, jotta osaisi itsekin tulkita omia tuntemuksiaan asiasta paremmin. Ensi järkytyksestä toivuttuaan Rory osallistuu keskusteluun ja kysyy, käyttivätkö Paris ja Jamie ehkäisyä. Paris vastaa: “Yes, it was a regular Afterschool Special.” —> Afterschool Special oli yhdysvaltalainen televisio-ohjelma, jota esitettiin ABC-televisiokanavalla vuosina 1972-1996. Ohjelma oli suunnattu nuorille ja se käsitteli erilaisia aiheita, kuten huumeita, alkoholia, syömishäiriöitä, kiusaamista ja perheongelmia. Afterschool Specialissa käsitellyt aiheet liittyivät nuorten kasvuun ja kehitykseen, kuten päihteidenkäyttöön ja raskauden ehkäisyyn. Ohjelma pyrki käsittelemään näitä aiheita realistisesti ja nuorten näkökulmasta.

• Lee Iacoca, Malcolm Forbes

Chiltonin 200.vuotisjuhla alkaa, ja hermoileva Rory ja rähjäisen näköinen Paris siirtyvät lavalle pitämään puhettaan. Rory alkaa vetää puhetta yksin ja luettelee aluksi muutaman inspiroivan lainauksen merkkihenkilöiltä, jotka luetellaan tässä seuraavaksi:

—> Lee Iacoca oli yhdysvaltalainen liikemies ja autoalan vaikuttaja. Hän toimi Fordin ja Chryslerin toimitusjohtajana ja oli erityisesti tunnettu Fordin Mustang-auton ja Chrysler K-Car -mallin kehittämisestä. Iacocca aloitti uransa Fordilla vuonna 1946 ja nousi nopeasti yhtiön johdossa. Vuonna 1978 Iacocca siirtyi Chryslerille ja pelasti yhtiön taloudelliselta romahdukselta uudistamalla sen mallistoa ja käynnistämällä tehokkaan markkinointikampanjan. Iacocca oli myös tunnettu yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan ja tuki useita hyväntekeväisyysjärjestöjä. Hän kirjoitti useita kirjoja, joissa hän käsittelee liiketoimintaa ja johtamista.

—> Malcolm Forbes oli yhdysvaltalainen liikemies, joka oli Forbes-lehden julkaisija ja päätoimittaja. Forbes-lehti on yksi maailman tunnetuimmista talousjulkaisuista, joka keskittyy erityisesti liike-elämään, rahoitukseen ja varallisuuden hallintaan. Malcolm Forbes oli myös poliittisesti aktiivinen ja tuki republikaanipuoluetta. Forbes tunnettiin paitsi ylellisestä elämäntyylistään, myös aktiivisesta filantrooppisesta toiminnastaan, sillä hän tuki useita hyväntekeväisyysjärjestöjä.

• Billy Carter

Paris romahtaa henkisesti ja puhuu suunsa puhtaaksi C-Spanin kameroiden edessä. Rory kiskoo Parisin lopulta pois lavalta ja hilaa tämän rauhoittumaan syrjempään. Paris vollottaa Rorylle kohtaloaan siitä, ettei ole päässyt Harvardiin: “How could I have not gotten into Harvard? Five generations of Gellers have gotten into Harvard. Even if I was the Billy Carter of the family, the name is still supposed to carry some weight.” —> Billy Carter oli yhdysvaltalainen liikemies, joka tuli tunnetuksi 1970-luvulla, kun hänen veljensä Jimmy Carter nousi presidentiksi. Ennen veljensä menestystä Billy Carter omisti maakaasupumpun ja autokorjaamon Plains-nimisessä pikkukaupungissa Georgian osavaltiossa. Jimmy-veljen noustua presidentiksi vuonna 1976 alkoi Billyn liiketoiminta menestyä ja hänestä tuli yhtäkkiä tunnettu henkilö, joka esiintyi usein julkisuudessa veljensä rinnalla. Vuonna 1980 paljastui, että Billy Carter oli saanut rahaa Libyan hallitukselta, mikä aiheutti suuren kohun ja skandaalin, jota myös presidentti Jimmy Carter joutui myöhemmin kommentoimaan julkisuudessa. Billy Carter pyrki myös poliittiseen uraan ja oli ehdolla Georgian osavaltion kuvernööriksi vuonna 1982, mutta hävisi vaalit.