S03E19 Keg! Max! – Gilmorettajat

Viittauksia, jotka on jo käsitelty aiemmissa jaksoissa: Harry Potter, James Dean, Hummel, Springsteen, Fame, The Clash, Nirvana

The 700 Club

Lorelai ja Rory istuskelevat ensimmäisenä vapaana perjantai-iltanaan kahdestaan kotona yrittäen keksiä jotain jännää tekemistä. Richardin kanssa käydyn puhelun jälkeen käy ilmi, että mummo ja ukki eivät suinkaan ole jääneet surkuttelemaan heidän peräänsä, vaan kutsuneet tuvan täydeltä tuttavia juhlimaan. Rory tuumaa Gilmorejen bilettävän kuin vuosi olisi 1999, johon Lorelai taas toteaa: “And here it’s ”At Home with The 700 Club.”” —> The 700 Club on Yhdysvalloissa lähetetty kristillinen televisio-ohjelma. Se alkoi vuonna 1966 ja on edelleen jatkuvassa tuotannossa. Ohjelma keskittyy uskonnollisiin aiheisiin, kuten kristilliseen uskoon, rukoukseen, Raamatun opetukseen ja elämänkertoihin. The 700 Clubin isäntänä ja pääpuhujana toimii amerikkalainen baptistisaarnaaja ja entinen poliitikko Pat Robertson. Ohjelma sisältää myös haastatteluja, musiikkiesityksiä, uutisia ja henkilökohtaisia tarinoita, joissa uskotaan tapahtuneen ihmeitä tai parantumisia.

James Bond

Rory ja Jess keskustelevat prom-tanssiaisista, joihin Jess on luvannut Roryn viedä. Rory tietää, ettei tämä ole Jessin mieluisin tehtävä. Hän muistuttaa: “It means a tux, you know. I know it’s geeky.” Jess vastaa: “Tuxes are also James Bond. That’s not geeky.” —> James Bond on fiktiivinen brittiläinen salainen agentti, joka esiintyy Ian Flemingin luomissa samannimisissä romaaneissa ja myöhemmin elokuvissa. Hän on tunnettu myös agenttinumerollaan 007. Hahmo sai ensimmäisen esiintymisensä Flemingin vuonna 1953 julkaistussa romaanissa ”Casino Royale”. Ensimmäinen James Bond -elokuva, ”Agentti 007 ja tohtori No”, julkaistiin vuonna 1962, ja elokuvien kautta hahmosta tuli maailmanlaajuisesti tunnettu. Elokuvien James Bond on tunnettu tyylikkäästä pukeutumisestaan, erikoisvarusteistaan, nopeista autoistaan, taidokkaasta taistelusta ja kyvystään iskeä naisia. Flemingin alkuperäisissä romaaneissa James Bond kuvataan hieman monimutkaisemmaksi ja inhimillisemmäksi hahmoksi. Kirjoissa Bond on usein mietteliäämpi, syvällisempi ja joskus jopa synkempi kuin elokuvissa. Elokuvissa James Bondin hahmoa on usein kevennetty ja muokattu vastaamaan ajan ja elokuvateollisuuden vaatimuksia. Elokuvaversiot ovat usein toimintapainotteimepia ja ne korostavat Bondin huumorintajua ja charmikkuutta. Myös suhde naishahmoihin on elokuvissa keskeisempi ja romanttisempi kuin kirjoissa.

Cinemax at Night

Lorelai saapuu majatalon keittiöön, jossa Sookie pitää seuraa lattianrajassa hellaa tutkailevalle Lukelle. Sookie kertoo pitävänsä Lukeen vähän enemmän etäisyyttä, sillä hän oli aiemmin tutkaillut hellaa Luken apuna ja huomannut pitäneensä kättään tämän takamuksella. Lorelai kiusoittelee ystäväänsä sanoen: “It’s getting very Cinemax at Night in here.” —> Cinemax at Night oli televisiokanava Cinemaxin ohjelmakokonaisuus, joka tarjosi aikuisille suunnattua sisältöä myöhään illalla ja yöllä. Cinemax on yhdysvaltalainen kaapelikanava, joka on erikoistunut elokuviin ja televisiosarjoihin. ”Cinemax at Night” -ohjelmakokonaisuus tunnettiin erityisesti eroottissävytteisestä sisällöstään. Se tarjosi aikuisille suunnattuja elokuvia, kuten eroottisia trillereitä, romanttisia draamoja ja pehmeän pornografian elokuvia.

Doug Henning

Lorelai ja Sookie kävelevät kaupungilla, ja Lorelai avautuu: hän oli Chiltonissa Booster Clubin tapaamisessa, jossa Max oli henkilökunnan edustajana. Max käyttäytyi Lorelaita kohtaan kylmän välinpitämättömästi. Sookie spekuloi, että ehkä he eivät oikeasti suudelleetkaan silloin viimeksi, ehkä se oli kaikki illuusiota. Lorelai vastaa: “It was not an illusion, Doug Henning, we kissed.” —> Doug Henning oli 1947 syntynyt kanadalainen taikuri, näyttelijä ja esiintyvä taiteilija. Henning oli tunnettu erityisesti taikuuden esittämisestä Broadwaylla ja televisiossa 1970- ja 1980-luvuilla. Hän oli myös aktiivinen Transsendenttisen meditaation ja henkisten filosofioiden kannattaja.

Leif Garrett

Sookie jatkaa: “Don’t be so sure because something like this happened to me when I was like ten. I was so into Leif Garrett and I fantasized about kissing him so much that at some point, I really thought it happened.” —> Leif Garrett on 1961 syntynyt yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä ja televisiopersoona. Garrett nousi kuuluisuuteen nuorena teini-idolina 1970-luvulla. Hänellä oli useita hittikappaleita, kuten ”I Was Made for Dancin’”, ja hän näytteli myös elokuvissa ja televisiosarjoissa. Garrett on kärsinyt pitkään päihderiippuvuuksista, ja hänellä on ollut selkkauksia viranomaisten kanssa.. Hän on myös ollut mukana useissa tosi-tv-ohjelmissa, kuten ”Celebrity Rehab with Dr. Drew”.

Milli Vanilli

Lanen bändin harjoituksissa Zach suunnittelee tekevänsä vahvistimen päältä kunnon rokkikukon hypyn, mutta Lane kehottaa tätä jättämään sen väliin. Dave komppaa: “Yeah, sounds a little too Milli Vanilli, Zach.” —> Milli Vanilli oli saksalainen pop-duo, joka nousi suureen suosioon 1980-luvun lopulla. Milli Vanillin esiintymisiin kuului näyttävä koreografia, energiset liikkeet ja tanssi. Duon jäsenet Fab Morvan ja Rob Pilatus esiintyivät yleensä taustatanssijoiden kanssa, ja heidän lavashow’nsa pyrki luomaan viihdyttävän ja dynaamisen visuaalisen kokemuksen yleisölle. Milli Vanilli tunnetaan kuitenkin myös suuresta skandaalista, joka paljastui vuonna 1990. Heidän menestyksensä perustui siihen, että he esiintyivät playbackina eli lauloivat nauhalta valmiiksi äänitetyille lauluille. Lopulta paljastui, etteivät Milli Vanillin laulut olleetkaan heidän omia äänityksiään, vaan heidän tuottajansa oli käyttänyt salaa muiden laulajien ääniä yhtyeen kappaleissa. Skandaali johti siihen, että Milli Vanillin Grammy-palkinto parhaasta uudesta artistista peruttiin, he menettivät sopimuksensa levy-yhtiön kanssa ja heidän maineensa kärsi vakavasti. Duo hajosi pian skandaalin jälkeen, eivätkä Fab ja Rob toimineet enää musiikkibisneksessä. Milli Vanillin tapaus herätti keskustelua musiikkiteollisuuden vilpistä ja auttoi lisäämään tietoisuutta siitä, kuinka paljon artistit voivat manipuloida äänityksiä ja esiintymisiä studio-olosuhteissa. Vaikka Milli Vanilli ei menestyksestään huolimatta pystynyt jatkamaan uraansa, heidän tapauksensa pysyy merkittävänä osana musiikkihistoriaa.

Lladró

Rory kysyy illan isännältä Kyleltä, että tarvitseeko tämä apua bilejärjestelyissä. Kyle vastaa: “Nope. We stashed the snow globes, hid the Lladrós, now we’re just packing up the Hummels.” —> Lladró on espanjalainen keramiikkayritys, joka tunnetaan erityisesti korkealaatuisista keramiikkafiguureistaan. Yritys perustettiin vuonna 1953 Valenciassa, Espanjassa. Lladró-figuurit ovat käsinmaalattuja ja tarkasti viimeisteltyjä, ja ne tunnetaan yksityiskohtaisista veistoksellisista ominaisuuksistaan. Figuurit käsittävät erilaisia aiheita, kuten ihmis- ja eläinhahmoja, enkeleitä, lasten leikkejä ja romanttisia kohtauksia. Ne ovat suosittuja keräilyesineitä ja sisustuselementtejä ympäri maailmaa. Lladrón tuottaa myös muita keramiikkatuotteita, kuten lamppuja ja koriste-esineitä.

”Hello, Cleveland”

Jess on mukana meiningeissä. Hän märisee, että he tulivat liian aikaisin bileisiin. Rory yrittää selittää, että he ovat bändin roudareita, ja joten heidän täytyy olla paikalla silloin kun bändikin. Kun Jess toteaa, että “We’re dork-early”, Rory koittaa innostaa tätä: “Come on, get into the spirit of things. Hello Cleveland!” —> ”Hello, Cleveland” -huudahdus liittyy erityisesti livekonserttien ja esiintymisten maailmaan. Huudahdus on tullut tunnetuksi siitä, että monet artistit ja bändit käyttävät sitä konserttiensa välispiikkien aikana tai ennen kuuluisimpia kappaleitaan. Huudahdus sai alkunsa elokuvasta ”This Is Spinal Tap” vuodelta 1984. Elokuvassa fiktiivinen bändi Spinal Tap yrittää löytää esiintymislavaa Clevelandissa, mutta eksyy backstagelta käytävien verkostoon. Basisti Derek Smalls sanoo toistuvasti “Hello, Cleveland!” odottaessaan lavalle pääsyä.

Mr. Sunshine

Myöhemmin Rory ilmestyy taka-alalta Jessin luo ja sanoo, että Lanen bändi hyperventiloi samaan tahtiin jännittäessään tulevaa esitystään. Jess märisee, että talossa olevat onnelliset perhepotretit ovat masentavia. Rory vastaa: “Oh, Mr. Sunshine. You’re spreading so much joy around, you’re embarrassing yourself. You’ve got to get a little more moody.” —> Rory saattaa viitata 1980-luvun TV-sarjaan ”Mr. Sunshine”, joka oli yhdysvaltalainen tilannekomedia. Se kertoi sokean Paul Starkin tarinan, joka jättää uransa muusikkona ja ryhtyy professoriksi Ohion Kenyon Collegessa. Sarja seurasi Paulin seikkailuja opettajana ja hänen vuorovaikutustaan opiskelijoiden, kollegoiden ja kaupungin asukkaiden kanssa. Hänen opiskelijansa kutsuivat häntä Mr. Sunshineksi, koska hän oli kuivan sarkastinen ja kyyninen.

“Springsteen, the working man’s hero.”

Jess auttaa bileiden isäntiä avaamaan oluttynnyrin ja pojat kohottavat railakkaasti tälle maljaa. Rory vitsailee: “You and Springsteen, the working man’s hero.” —> Amerikkalainen rokkitähti Bruce Springsteen on käsiteltykin jo aiemmassa jaksossa. Avataan vitsiä kuitenkin sen verran, että se liittyy yleisesti Springsteenin tuotantoon ja mielikuvaan hänestä amerikkalaisen työvenloukan äänitorvena. Springsteenin musiikki, erityisesti hänen albuminsa ”Born in the USA” (1984) ja ”Nebraska” (1982), on usein kertonut tarinoita työläisistä, heidän taisteluistaan, unelmistaan ja arjen haasteistaan. Springsteenin laulut ovat tutkineet teemoja, kuten työpaikkojen menetyksiä, teollisuuden muutosta, taloudellista epätasa-arvoa ja yhteisöjen selviytymistä.

John Entwistle

Brian on hermorauniona ennen yhtyeen esitystä ja tämän bändikaverit yrittävät tsempata häntä basson varteen soittamaan. Zach muistuttaa: “Yeah, and don’t forget that the hair and fingernails on John Entwistle’s body were still growing when they brought in his replacement.” —> John Entwistle oli englantilainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten The Who -yhtyeen basistina. Entwistle oli merkittävä basisti, laulaja ja lauluntekijä, sekä taitava multi-instrumentalisti, joka soitti myös pianoa, koskettimia, pasuunaa ja muita instrumentteja. Hänet tunnettiin erityisesti monimutkaisesta bassonsoitostaan, jossa hän loi melodioita ja sooloja basistiksi epätavallisella taidolla ja tyylikkyydellä. John Entwistle kuoli 57-vuotiaana 27. kesäkuuta 2002 kokaiinin yliannostukseen. The Who jatkoi keikkailua John Entwistlen kuoleman jälkeen vain muutama viikko hänen poismenonsa jälkeen. Heinäkuusta 2002 eteenpäin The Who:n basistin tehtäviä hoiti Pino Palladino, joka on mm. Eric Claptonin ja Paul Simonin kanssa työskennellyt brittiläinen basisti. Myöhemmin The Who:n basistiksi vakiintui entinen Oasis-yhtyeen basisti, Andy ”Thunderclap” Newman.

Debbie Allen

Lorelai on majatalolla siivoojan hommissa, koska on joutunut lomauttamaan suuren osan työntekijöistään. Hän on aiemmin tarjonnut Lukelle ja Nicolelle ilmaista yötä, sillä Luke on ollut niin suureksi avuksi koko tulipalofiaskossa. Kun hän saapuu Luken huoneeseen, hän yllättäen löytää pariskunnan sieltä – Chow-pentujaan paapomaan lähtenyt Michel ei muistanut kertoa, että vieraat ovat paikalla. Lorelai alkaa väkisin valmistelemaan huonetta iltaa varten: ovathan he maksaneet siitä! Kun Luke huomauttaa, että he eivät maksa, Lorelai lainaa Fame-elokuvaa: “No, no, but this is where you start paying – in sweat!” Nicole tunnistaa elokuvan, ja Lorelai elaboroi: “Yeah, Debbie Allen. In sweat. I just loved how she said that. Let’s see. . .uh, you need towels.” —> Debbie Allen on 1950 syntynyt yhdysvaltalainen näyttelijä, tanssija, koreografi, ohjaaja ja tuottaja. Allen on tullut tunnetuksi monipuolisesta urastaan sekä teatterissa että televisio- ja elokuvamaailmassa. Hänet tunnetaan erityisesti roolistaan Lydia Grantina elokuvassa ja televisiosarjassa ”Fame”, jossa hän myös toimi koreografina. Hän on työskennellyt myös muun muassa Broadway-musikaaleissa, kuten ”Sweet Charity” ja ”West Side Story”, sekä televisio-ohjelmissa, kuten ”Grey’s Anatomy”, jossa hän on toiminut ohjaajana ja tuottajana. Allen on voittanut useita palkintoja ja ehdokkuuksia, mukaan lukien Tonyn, Golden Globen ja Emmyn.

Michelle Branch, Matchbox 20

Kotibileissä Rory ja Jess törmäävät Deaniin ja Lindsayhin. Rory kysyy, tykkäsivätkö nämä Lanen bändistä ja Lindsay sanoo, ettei tunnistanut useimpia heidän covereistaan. Rory kysyy kohteliaasti, millaisesta musiikista Lindsay sitten tykkää. Lindsay vastaa: “I don’t know. . .uh, Michelle Branch, Matchbox 20.”

—> Michelle Branch on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja muusikko. Hän oli tämän jakson ilmestyessä vuonna 2003 julkaissut juuri toisen albuminsa “Hotel Paper”, joka joka toi hänelle Grammy-palkinnon parhaasta naispuolisesta rock-lauluesityksestä. Michelle Branch on tunnettu energisistä kappaleistaan, melodisesta pop-rock-tyylistään ja vaikuttavasta lauluäänestään.

—> Matchbox Twenty on vuonna 1995 perustettu yhdysvaltalainen rock-yhtye, joka nautti suurinta suosiotaan 2000-luvun alussa. Matchbox Twenty tunnetaan tarttuvista pop-rock-kappaleistaan, joiden melodiat ja sanoitukset koskettavat monia kuulijoita. Yhtyeen musiikissa on usein tunteellista voimaa ja se kattaa laajan kirjon aiheita, kuten rakkaus, menetykset, elämän haasteet ja henkilökohtaisen kasvun teemat.

Gimli, Legolas

Dave on hermostunut Lanelle, koska tämän korealainen feikkipoikaystävä ei suostu jättämään Lanea. Lane vaeltelee bileissä surullisena etsien kaljatynnyriä. Kun hän löytää tynnyrin, Kyle on kavereineen sen ympärillä hehkuttamassa Sormusten Herraa: “Oh, oh, and the part where Gimli the Dwarf is riding his horse, then Legolas grabs the front straps and swings himself up on top of it.” —> 2000-luvun alun kulttuuri-ilmiönä räjähtäneet Sormusten Herra-elokuvat ollaan jo mainittu toisen kauden jaksossa 15 ja kolmannen kauden jaksossa 14. Gimli ja Legolas ovat elokuvasarjan hahmoja; Gimli kääpiö ja Legolas haltia. Kääpiöt ja haltiat eivät tarinan mukaan tule toimeen keskenään, mutta Gimli ja Legolas ystävystyvät elokuvasarjan aikana. Elokuvassa Kaksi Tornia on kohtaus, jossa Legolas heilauttaa itsensä Gimlin hevosen selkään nappaamalla kiinni hevosen rinnassa olevista hihnoista ja kieppuen ilmassa. Kohtaus on niin ikoninen, että sitä on ihmetelty muuallakin kuin Kylen oluttynnyrin äärellä, ja itse tarkistin kohtauksen yksityiskohdat Polygon.comin 2021 julkaistusta artikkelista nimeltä “An investigation on how Legolas got on that horse that one time”.

Neville Chamberlain, Hitler

Lorelai on Booster Clubin tapaamisessa. He suunnittelevat valmistujaisiltamaa, ja ovat ajatelleet järjestää sen jahdilla. Paris saapuu kokoukseen kertomaan mielipiteensä jahdista juhlapaikkana: “Ladies, thank you for seeing me. I know you’re busy with work and have families to get home to, so I really appreciate your courtesy, and I’ll make it brief. Having Grad Night on a yacht is the worst idea since Neville Chamberlain told the people of England, ”Hey, don’t worry about Hitler. He’s a stand-up chap.”

—> Neville Chamberlain: 1869 syntynyt brittiläinen poliitikko, joka oli Iso-Britannian pääministerinä vuosina 1937-1940. Chamberlainin tunnetuin toimi oli Münchenin sopimuksen neuvottelu vuonna 1938, jossa hän pyrki välttämään sotilaallisen konfliktin Adolf Hitlerin Saksan kanssa. Sopimuksessa Saksalle myönnettiin alueellisia myönnytyksiä Tšekkoslovakialta. Vaikka sopimus välitti lyhytaikaisen rauhan illuusion, se ei estänyt toisen maailmansodan puhkeamista. Chamberlainin appeasement-politiikkaa, jossa hän pyrki välttämään konflikteja myöntymällä Hitlerin vaatimuksiin, arvosteltiin jälkikäteen laajasti. Saksan hyökättyä Puolaan vuonna 1939 Iso-Britannia julisti sodan Saksalle, ja Chamberlain johti maata sodan alkuvaiheessa. Kuitenkin hänen kyvyttömyytensä voittaa sotaa ja pettymys hänen politiikkaansa johti hänen eroonsa pääministerin tehtävästä toukokuussa 1940.

— Hitler: Adolf Hitler oli 1889 syntynyt saksalainen poliitikko ja diktaattori. Hän nousi valtaan Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen johtajana 1930-luvulla. Hitlerin johtama natsi-Saksa toteutti aggressiivista ulkopolitiikkaa, joka johti toisen maailmansodan syttymiseen. Hänen hallintonsa tunnetuimpia tekoja olivat juutalaisten, romanien, homoseksuaalien ja muiden vähemmistöjen vainoaminen sekä keskitysleirit, sotarikokset ja joukkomurhat, kuten holokausti. Hitlerin aatteet perustuivat rasismiin, kansalliseen ylivoimaan ja totalitarismiin. Hän pyrki luomaan laajan valloitettujen alueiden ja rotupuhtauden perustan, jota hän kutsui ”uudeksi järjestykseksi”. Hitlerin hallinto päättyi, kun hän teki itsemurhan Berliinissä huhtikuussa 1945 liittoutuneiden joukkojen lähestyessä kaupunkia.

Kenny G

Parisilla on tietysti lisääkin asiaa: “Forget the inconvenience of being at sea with guests unable to leave if the party is dull or if the band, which will inevitably be composed of accountants with semi-mullets, decides to do a half-hour tribute to Kenny G.”
—> Kenneth Bruce Gorelick eli Kenny G on 1956 syntynyt yhdysvaltalainen saksofonisti ja säveltäjä. Kenny G on tunnettu smooth jazz -musiikin edustajana. Kenny G:n tunnetuimpia kappaleita ovat ”Songbird”, ”Forever in Love” ja ”Going Home”. Hän on myös tehnyt yhteistyötä monien muiden artistien kanssa eri musiikkityyleissä. Kenny G:n musiikki on usein pehmeää ja melodista, ja hänen saksofonisoolonsa ovat tunnistettavia ja tunteikkaita. Hän on myynyt yli 75 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti, mikä tekee hänestä yhden myydyimmistä instrumentalistitaiteilijoista. Vaikka Kenny G on saanut suosiota ja myynyt paljon levyjä, hänen musiikkinsa on myös herättänyt keskustelua ja jakanut mielipiteitä. Häntä on kritisoitu kaupallisuudesta ja musiikkinsa yksinkertaisuudesta, kun taas hänen faninsa nauttivat hänen romanttisesta ja rentouttavasta tyylistään.

“Trust, but verify”

Kun Max ei saavukaan tällä kertaa edustamaan henkilökuntaa Booster Clubin kokoukseen, Lorelai lähtee etsimään tätä. Kun hän löytää Maxin toimistostaan, Lorelai alkaa tentata tältä, miksi tämä ei ollut kokouksessa. Lorelai on jopa tarkistanut Booster Clubin säännöt, ja niissä sanotaan, että henkilökuntaedustajan pitää olla paikalla vähintään kaksi kertaa peräkkäin! Kun Max kertoo olleensa paikalla kolme kertaa peräkkäin, ja kolmas kerta oli se jossa Lorelaikin oli, niin Lorelai pyytää Maxia todistamaan tämän: “I’m assuming you have documentation? With Lorelai Gilmore, it’s trust, but verify.” —> Sanonta ”trust, but verify” tulee venäjän kielestä. Alkuperäinen ilmaisu on ”doveryai, no proveryai”. Lausahdus on peräisin venäläisestä sananlaskusta ja se tuli tunnetuksi laajemmin kansainvälisessä poliittisessa kontekstissa Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin käytössä 1980-luvulla. Reagan käytti sanontaa usein viitatessaan suhteisiin Neuvostoliiton kanssa ja aseidenriisuntaan. Hän painotti, että Yhdysvaltain tuli olla valppaana ja tarkistaa, että sovitut asiat toteutuvat käytännössä, vaikka luottamusta olisikin. Reaganin käyttämä ilmaisu ”trust, but verify” kiteyttää ajatuksen siitä, että luottamus on tärkeää, mutta sitä tulisi tukea tarkastamalla ja varmistamalla tosiasiat. Sanonta on myöhemmin levinnyt laajemmin käyttöön ja sitä käytetään yleisesti viittaamaan varovaiseen ja kriittiseen asenteeseen luottamuksen suhteen.

Rage Against the Machine

Lane soittaa kotibileistä kännipuhelun äidilleen, josta tässä pieni ote: “…I just thought I’d tell you, I’m drumming in a band tonight at a party and we rocked. We were The Clash and Rage Against the Machine and Nirvana combined.” —> The Clash ja Nirvana onkin jo käsitelty, mutta kerrotaanpa vielä Lanen mainitsemasta bändistä Rage Against the Machine. Kyseessä on yhdysvaltalainen alternative rock- ja rap metal -yhtye, joka perustettiin Los Angelesissa vuonna 1991. Yhtyeen sanoitukset ovat poliittisesti latautuneita ja heidän musiikistaan välittyy voimakas yhteiskunnallinen sanoma. Rage Against the Machine nousi suosioon 1990-luvun alussa debyyttialbuminsa ”Rage Against the Machine” (1992) ja seuraavan albuminsa ”Evil Empire” (1996) myötä. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Killing in the Name”, ”Bulls on Parade”, ”Guerrilla Radio” ja ”Testify”. Rage Against the Machine oli myös tunnettu energisistä ja provokatiivisista live-esiintymisistään.