S04E06 The Fundamental Things Apply

Viittauksia, jotka on jo käsitelty aiemmissa jaksoissa: Barbie, Belle and Sebastian, Hemingway, Casablanca, Chinatown, Sеx and the City, Grey Gardens, Hootie and the Blowfish

“Charlie at Khe Sanh…”

Rory herää asuntolassa Parisin kiukkuiseen mekastukseen siitä, että Janet herää niin aikaisin jumppaamaan. Hän vannoo kämppiksen harjoittavan tahallaan psykologista sodankäyntiä, jossa vihollisen ei anneta nukkua. “It’s psychological warfare. Don’t let your enemy sleep. Push him ’til he cracks. Charlie tried the same tricks on our boys at Khe Sanh, and let me tell you, if she keeps this up, I am not gonna be responsible for what happens.” —> Tässä asiayhteydessä Charlie tarkoittaa Etelä-Vietnamin kansallista vapautusrintamaa, joka toimi vuosina 1960-1976. Vietnamin sodassa sitä vastaan taistelivat sekä Etelä-Vietnamin armeijan että Yhdysvaltain joukot. Khe Sanh Combat Base oli Yhdysvaltain merijalkaväen tukikohta. Ja vielä tarkempi selitys tästä “Charlie”-nimityksestä: vapautusrintama tunnettiin virallisen nimensä ohella laajasti nimellä Viet Cong, joka on johdettu sanoista vietnamilainen kommunisti. Yhdysvaltalaiset käyttivät usein kyseisen nimen mukaan lyhennettä VC eli Nato-aakkosilla Victor Charlie.

The Breakfast Crew

Rory rynnistää pyjamassa ja puputohveleissa myöhässä aamiaiselle. Paikalle saapuu myös Marty, joka on ollut nolona heidän edellisen kohtaamisensa jälkeen. Nyt hän rohkenee kutsua Roryn mukaan hänen aamupalajengiinsä. “Well, we all just started eating breakfast together every morning, so someone came up with the name The Breakfast Crew. I mean, it’s not like an official club or anything. There’s no hats. At least not until we can all agree on a color.” —> Otaksumme tämän olevan viittaus The Breakfast Clubiin, joka on käsitelty jo 2. kauden jaksossa 5. The Breakfast Club kertoo viidestä hyvin erilaisesta lukiolaisesta, jotka joutuvat viettämään lauantain koulunsa kirjastossa rangaistuksena erilaisista kurinpitotoimista. He saapuvat kouluun aamuvarhaisella ja saavat kirjastonhoitajalta tehtäväksi kirjoittaa esseen siitä, keitä he ovat. Tehtävän äärellä he alkavat keskustella ja tutustua toisiinsa, mikä saa alkunsa aamiaispöydässä. Keskustelun myötä nuoret murtavat ennakkoluulojaan toisistaan, alkavat nähdä toisensa enemmän kuin pelkkinä stereotypioina ja alkavat muodostaa aitoja ihmissuhteita.

Woody Guthrie

Rory on Yalen kirjallisuuskurssilla, jossa keskustellaan Hemingwayn teoksesta “Ja aurinko nousee”. Toinen opiskelija näkee tekstissä sosiopoliittista symboliikkaa, mistä Rory on eri mieltä ja saa tukea vieressään istuvalta komistukselta. “Rory’s right. The book’s about a guy who can’t sleep with the woman he loves. It’s not some Woody Guthrie song.” —> Woody Guthrie oli merkittävä yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä ja folk-musiikin ikoni. Hän tunnetaan erityisesti poliittisista lauluistaan ja voimakkaasta vaikutuksestaan amerikkalaiseen folk-musiikkiin ja aktivismiin.

National Velvet

Lorelailla on tapaaminen majatalon suunnittelijan Natalien kanssa Luken kuppilassa. Närkästynyt Luke tulee sättimään heitä tilan ja pöytien varaamisesta, mutta Lorelai kertoo tälle ihastuksissaan siitä, kuinka Dragonfly-majatalolle tulee talli ja oikeita hevosia. Luke vastaa: “Great. Listen, National Velvet, you have to move this stuff out of here.” —> National Velvet oli yhdysvaltalainen televisiosarja, joka perustuu samannimiseen vuonna 1944 julkaistuun elokuvaan ja samannimiseen romaaniin, jonka kirjoitti Enid Bagnold. Sarja esitettiin vuosina 1960–1962, ja se oli suosittu perheille suunnattu draamasarja. Sarja kertoo nuoresta naisesta nimeltä Velvet Brown, joka on intohimoinen hevosten ystävä ja unelmoi kilpailemisesta. Sarja seuraa Velvetin ja hänen perheensä seikkailuja hevosten maailmassa ja kilparadoilla. Se korostaa hevosten ja ihmisten välistä vahvaa sidettä sekä Velvetin päättäväisyyttä ja unelman tavoittelua.

Luken lähdettyä Lorelai kääntyy takaisin Natalien puoleen ja sanoo tyynesti: “Sorry about that. He’s trying to steal the ”World’s Grumpiest Diner Guy” title from Mel.” —> Lorelai viittaa vuosina 1976-1985 esitettyyn yhdysvaltalaiseen tv-sarjaan Alice. Sarja sijoittuu Arizonan Phoenixissä sijaitsevaan pikkuravintolaan nimeltä Mel’s Diner, ja se keskittyy päähenkilö Alice Hyattin elämään ja seikkailuihin. Alice on leski, joka muuttaa Phoenixiin yhdessä poikansa Tommyn kanssa ja saa töitä Mel’s Dinerista tarjoilijana. Ravintolan omistaja on karismaattinen, mutta hieman tiukka pomo nimeltä Mel Sharples, jolla on tapana hoitaa ravintolan asioita istuen tiskin takana. Sarjassa Alice Hyattin ja Mel Sharplesin välillä oli jonkin verran romanttista jännitettä, mutta he eivät koskaan muodostaneet vakiintunutta romanttista suhdetta. Vaikka hahmoilla oli kiintymystä toisiaan kohtaan, heidän suhteensa pysyi lähinnä ystävyytenä ja ammattimaisena.

McCain

Lorelaille valkenee, että Natalie tuntee hänen äitinsä Emilyn. Natalie tuumaa huolettomasti, että onpa pieni maailma, johon Lorelai vastaa: “Yes, yes, really small. About the same square footage as that box they threw McCain in.” —> John McCain oli yhdysvaltalainen poliitikko ja merkittävä hahmo Yhdysvaltain poliittisessa elämässä. John McCain palveli 50-luvulta lähtien Yhdysvaltain laivastossa ja osallistui Vietnamin sotaan, jossa hän lensi hävittäjälentokoneita lentotukialukselta. Hänen lentokoneensa ammuttiin alas vuonna 1967, ja hän joutui sotavangiksi. McCain vietti yli viisi vuotta Pohjois-Vietnamissa sotavankina, ja hän joutui kärsimään vaikeasta kidutuksesta ja huonosta kohtelusta. Hänet vapautettiin Vietnamin sodan päättyessä vuonna 1973. John McCainin sotavankikokemus vaikutti hänen elämäänsä voimakkaasti ja muovasi hänen myöhempiä poliittisia näkemyksiään. Hän ryhtyi politiikkaan ja tuli Yhdysvaltain senaattoriksi Arizonasta vuonna 1987. McCain oli tunnettu erityisesti ulkopolitiikan ja puolustuspolitiikan asiantuntijana. Hän pyrki myös presidentiksi kahdesti, vuosina 2000 ja 2008, mutta hävisi molemmilla kerroilla.

The Snows of Kilimanjaro, F. Scott Fitzgerald, Tender is the Night

Rory on jälleen luennolla. Professori selostaa: “Next week we finish up with Snows of Kilimanjaro, then it is Hemingway’s pal Scott Fitzgerald, so do yourselves a favor – get a jump on Tender is the Night.”

—> The Snows of Kilimanjaro eli Kilimanjaron lumet on Ernest Hemingwayn vuonna 1936 julkaistu novelli. Tarinassa kirjailija Harry on loukannut jalkansa safarilla ja jalka on tulehtunut. Kuolemaa odottaessaan hän keskustelee vaimonsa kanssa ja muistelee menneitä. Novellissa on esipuhe, jossa Hemingway kertoo Kilimanjaron huipulle jäätyneestä leopardista. Tarina käsittelee monia Hemingwayn tyypillisiä teemoja, kuten sotaveteraanin traumaa, menetystä, pettymystä ja kuoleman läsnäoloa. Kilimanjaro on symboli kuolemasta ja menetetystä mahdollisuudesta, ja tarina tutkii syvällisesti päähenkilön elämän valintoja ja niiden seurauksia.

—> F. Scott Fitzgerald on jo ohimennen mainittu toisen kauden jaksossa 1 sekä kolmannen kauden jaksossa 20, joissa käsiteltiin hänen vaimoaan Zeldaa. Hän oli 1896 syntynyt yhdysvaltalainen kirjailija, joka oli erityisen tunnettu jazz-ajan kirjallisuuden edustajana ja suuren laman aikakauden kuvaajana. Hänen tunnetuin teoksensa on ehkä ”Kultahattu” (engl. ”The Great Gatsby”), joka julkaistiin vuonna 1925. Fitzgeraldin teokset heijastavat usein 1920-luvun amerikkalaista elämää ja sen arvoja, erityisesti vaurauden, seikkailunhalun ja ylellisyyden kukoistuskautta. Hän kuvaa usein hahmoja, jotka pyrkivät saavuttamaan amerikkalaisen unelman menestyksestä ja onnesta, mutta joutuvat kohtaamaan pettymyksiä ja moraalisia konflikteja.

—> Tender is the Night eli Yö on hellä on F. Scott Fitzgeraldin 1934 julkaistu romaani. Tarina kertoo Dick Diveristä, amerikkalaisesta psykiatrista, ja hänen vaimostaan Nicolesta, joka on hänen potilaansa. Tarina sijoittuu Ranskaan ja kuvaa Diverin pariskunnan elämää ja suhteiden monimutkaisuutta. Romaani käsittelee teemoja, kuten vaurautta, moraalisia ristiriitoja ja ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Se on myös osittain autobiografinen, ja se kuvastaa Fitzgeraldin omaa elämää ja kokemuksia hänen avioliitostaan ja seurapiirielämästä 1920-luvun Pariisissa. Kirjan nimi on otettu John Keatsin runosta ”Oodi satakielelle”.

Jason and Freddy

Lorelai on Luken kuppilassa. Luke luettelee hänelle pitkän listan viestejä, joita ihmiset ovat jättäneet Lorelaille kuppilan puhelimeen. Lopuksi Luke ärjäisee, että ei ota Lorelain puolesta enää viestejä ylös. Lorelaita tylyttäessään Lukelle tulee puhumaan myös Ed, joka on noutamassa häneltä ilmaisia pesäpallolippuja. Luke ärhentelee myös Edille ojentaessaan liput, ja Ed sanoo “I have to tell you, Luke, I am never accepting anything free from you again.” Tähän Luke vastaa: “What a threat! Boy, you’re a real master of fear, there, Ed. Look out, Jason and Freddy. Ed may never mooch off of either one of you ever again!”

—> Jason Vorhees: Perjantai 13. -kauhuelokuvasarjan sarjamurhaaja. Jason hukkui lapsena Camp Crystal Laken kesäleirillä, kun toiset lapset heittivät hänet järveen. Jason kuitenkin palasi kuolleista aikuisena (tai sitten ei koskaan hukkunutkaan, tarkka tarina ei ole selvillä) ja asettui autioituneelle Camp Crystal Lakelle, missä hän tappaa jokaisen alueelle uskaltautuvan ihmisen. Jason esiintyy lähes kaikissa elokuvissaan antagonistina. Hänestä on elokuvasarjan suosion myötä tullut myös erittäin suosittu hahmo populaarikulttuurissa. Hän on esiintynyt oman elokuvasarjansa lisäksi lukemattomissa parodioissa, televisio-ohjelmissa ja sarjakuvissa. Hän taistelee Freddy Kruegeria vastaan elokuvassa Freddy vs. Jason, joka on crossover Perjantai 13. Ja Painajainen Elm Streetillä -elokuvien välillä.

—> Freddy Krueger: Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan sarjamurhaaja, joka saalistaa uhrejaan unimaailmassa. Ensimmäisessä elokuvassa nuoret alkavat nähdä painajaisia palovamma-arpisesta Freddystä, jolla on toisessa kädessä hansikas, jossa on neljä veistä kynsinä. Freddystä selviää, että hän on eläessään murhannut lapsia, minkä johdosta hänet poltettiin elävältä. Freddy Kruegerista tuli elokuvan myötä suosittu pop-kulttuurin hahmo, jonka tunnistettavia piirteitä ovat veitsien lisäksi palovammojen peittämät kasvot, punavihreäraidallinen villapaita ja vanha hattu.

Cujo, Benji, Lassie

Lorelai ihmettelee, miksi Luke on niin pahalla päällä. Hän sanoo, että Luke on jo päiväkausia ärhennellyt ihmisille kuppilassaan:

LORELAI: You’ve been stomping around, barking at people for days.
LUKE: I have not.
LORELAI: Yes, Cujo, you have.
LUKE: I always talk to people like that.
LORELAI: No, Benji, you don’t.
LUKE: I’ll be fine tomorrow.
LORELAI: Really, Lassie? Why is that?

—> Cujo: Tämä Stephen Kingin 1981 julkaistussa romaanissa esiintyvä tappajakoira ollaankin käsitelty toisen kauden ensimmäisessä jaksossa, mutta kontekstin vuoksi oli hyvä muistuttaa tämä mieleen.

—> Benji: Benji on Joe Campin luoma koirahahmo, joka esiintyy elokuvissa, tv-sarjassa, pelissä ja muissa medioissa. Ensimmäisen kerran Benji esiintyi nimensä mukaisessa elokuvassa “Benji”, joka ilmestyi vuonna 1974. Benji on pieni vaalea sekarotuinen koira, joka onnistuu usein olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan auttaakseen ihmisiä selviytymään erilaisista ongelmista.

—> Lassie: Lassie on fiktiivinen koirahahmo, joka esiintyy lukuisissa kirjoissa, elokuvissa, televisiosarjoissa ja muissa viihdemuodoissa. Lassie on yleensä kuvattu älykkäänä ja uskollisena collie-rotuisena koirana. Hahmo tunnetaan erityisesti sen roolista pelastajana ja seikkailijana. Lassie sai alkunsa Eric Knightin vuonna 1940 kirjoittamasta novellista ”Lassie Come-Home”, joka kertoi nuoresta pojasta Joe Carracloughista ja hänen rakkaasta koirastaan Lassiesta. Tarina on sydäntä lämmittävä kuvaus Lassieta, joka tekee pitkän matkan kotiin omistajansa luo vaikeissa olosuhteissa: laman takia Joen vanhemmat joutuvat myymään koiran rikkaalle kreiville. Lassie matkaa kuitenkin takaisin kotiin Skotlannista Yorkshireen kohdaten paljon vaaroja sekä epämiellyttäviä ihmisiä.

Bonnie and Clyde, It Happened One Night, His Girl Friday, The Treasure of the Sierra Madre, Diner

Lorelai ehdottaa Lukelle yhteistä leffailtaa ja kyselee, mitä elokuvia tämä on jo nähnyt. Luke vakuuttaa, ettei ole nähnyt yhtään mitään, mitä Lorelai ei ota uskoakseen. Hän käy läpi muutamia “must see” -elokuvia, jotka käsitellään tässä nyt putkessa:

—> ”Bonnie and Clyde” on vuonna 1967 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva, joka perustuu tositapahtumiin. Se kertoo kahdesta kuuluisasta rikollisesta ja pankkiryöstäjästä Bonnie Parkerista ja Clyde Barrow’sta, joita näyttelevät elokuvassa Warren Beatty ja Faye Dunaway. Bonniesta ja Clydestä tuli 1930-luvun Yhdysvalloissa kansallisia julkkiksia ja sankareita monille, jotka olivat jääneet laman vuoksi työttömiksi ja köyhiksi. ”Bonnie and Clyde” oli elokuvallisesti merkittävä teos, joka käytti rikosten ja rikollisten tarinaa välineenä tarkastella laajempia sosiaalisia ja historiallisia kysymyksiä, kuten taloudellista epävarmuutta ja epätasa-arvoa. Elokuva oli myös visuaalisesti ja kerronnallisesti innovatiivinen ja se saikin peräti 10 Oscar-ehdokkuutta.
Sanna

—> ”It Happened One Night” (suomeksi “Tapahtui eräänä yönä”) on vuonna 1934 julkaistu romanttinen komediaelokuva, jonka on ohjannut Frank Capra. Elokuva on merkittävä Hollywoodin klassikko ja voitti viisi Oscar-palkintoa, mukaan lukien parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan näyttelijän ja parhaan näyttelijättären palkinnot. Elokuvan pääosissa näyttelevät Clark Gable ja Claudette Colbert. Tarina kertoo rikkaasta ja oikukkaasta nuoresta naisesta nimeltä Ellie Andrews, joka karkaa kotoaan vastustellakseen pakkoavioliittoa. Matkalla hän kohtaa viekkaan ja karismaattisen sanomalehtimiehen Peter Warnen, joka tunnistaa hänet ja haluaa saada sensaatiomaisen tarinan. He päättävät matkustaa yhdessä New Yorkista Ellien isän luo, ja matkan varrella heidän välilleen kehittyy romanssi.
Anski

—> ”His Girl Friday” (suomeksi “Meidän vastaeronneiden kesken”) on vuonna 1940 julkaistu yhdysvaltalainen screwball-komediaelokuva, joka perustuu näytelmään ”The Front Page” (1928) ja sen myöhempiin sovituksiin. Elokuvan pääosissa näyttelevät Cary Grant ja Rosalind Russell. Elokuva kertoo tarinan kokeneesta sanomalehtitoimittaja Hildy Johnsonista, joka on jäämässä eläkkeelle ja aikeissa avioitua ja aloittaa uuden elämän. Hildyn entinen pomo ja ex-mies Walter Burns yrittää kuitenkin estää häntä lähtemästä lehdestä ja saa hänet osallistumaan viimeiseen suureen uutisjuttuun, joka liittyy murhatun miehen tapaukseen. Elokuva seuraa näiden kahden päähenkilön kiivasta ja nokkelaa vuoropuhelua sekä heidän välistään monimutkaista suhdettaan. ”His Girl Friday” on tunnettu nopeasta ja terävästä dialogistaan, mikä tekee siitä tyypillisen screwball-komedian. Elokuva leikittelee sukupuolirooleilla ja sisältää runsaasti komediaa, farssielementtejä ja sanaleikkejä. Vaikka ”His Girl Friday” ei ollut alunperin suuri kaupallinen menestys, se on myöhemmin saanut kulttisuosiota ja arvostusta klassikkona sekä komediaelokuvien että elokuvahistorian piirissä.

—> ”The Treasure of the Sierra Madre” (suomeksi “Sierra Madren aarre”) on vuonna 1948 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva, joka perustuu B. Travenin samannimiseen romaaniin. Elokuvan pääosissa näyttelevät Humphrey Bogart, Walter Huston ja Tim Holt. Tarina kertoo kahdesta amerikkalaisesta seikkailijasta, Dobbsista ja Curtinista, jotka matkustavat Meksikoon etsimään kultaa vuoren uumenista. He palkkaavat oppaakseen vanhan ja kokeneen Howardin. Matka on vaarallinen, ja miehet joutuvat ottamaan mittaa niin luonnonvoimista kuin toisistaan. Ryhmän yhtenäisyyden tielle uhkaavat käydä sekä kultakuume että ihmisen ahneus.

—> “Diner” (suomeksi “Svengijengi vauhdissa jälleen”) on vuonna 1982 julkaistu yhdysvaltalainen elokuva, joka sijoittuu vuoden 1959 Baltimoreen ja seuraa viiden nuoren miehen elämää ja ystävyyttä. Jokaisella päähenkilöllä on omat haasteensa ja unelmansa, ja elokuva käsittelee heidän kasvamistaan aikuisiksi ja heidän suhdettaan menneisyyteensä ja tulevaisuuteensa. Vaikka ”Diner” ei ollut suuri kaupallinen menestys, se sai kriitikoiden kiitosta ja ansaitsi ajan myötä kulttisuosiota. Elokuvassa esiintyy vielä tuolloin nuoria ja tuntemattomia näyttelijöitä, jotka sittemmin nousivat Hollywoodissa kuuluisuuteen, kuten Mickey Rourke, Kevin Bacon, Daniel Stern ja Steve Guttenberg.

Mr. and Mrs. Bridge

Luke sanoo nähneensä kerran yhden elokuvan, jonka kertoo olleen “Mr. and Mrs. Bridge”. —> ”Mr. & Mrs. Bridge” (suomeksi “Herra ja rouva Bridge”) on vuonna 1990 julkaistu yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka perustuu Evan S. Connellin romaaniin ”Mrs. Bridge” (1959) ja sen jatko-osaan ”Mr. Bridge” (1969). Pääosissa näyttelevät Paul Newman ja Joanne Woodward, jotka olivat naimisissa myös oikeassa elämässä. Elokuva kertoo Kansas Cityssä asuvasta keskiluokkaisesta pariskunnasta, Walter ja India Bridgesta, jotka elävät elämäänsä 1930-luvun ja 1940-luvun Yhdysvalloissa. Tarina seuraa heidän perhe-elämäänsä, suhteitaan lastensa ja ystäviensä kanssa, sekä heidän omia sisäisiä ristiriitojaan ja toiveitaan. Vaikka heidän ulkoinen elämänsä vaikuttaa sopusointuiselta, he kumpikin kokevat omalla tavallaan yksinäisyyttä ja kaipuuta. ”Mr. & Mrs. Bridge” on tunnettu hienostuneesta ja tunteikkaasta kerronnastaan sekä näyttelijöidensä vakuuttavista suorituksista.

Shelley Winters

Lorelai saapuu perjantain illalliselle tasapainoillen vaarallisen oloisesti take-away-kahvinsa kanssa. Kun sisäkkö ottaa kahvin Lorelailta auttaakseen tätä, Lorelai sanoo: “Wow, that could have been very ugly, huh? The great cappuccino disaster of 2003. Very sad — Shelley Winters drowns. Think the coffee was stronger than I thought.” —> Shelley Winters oli 1920 syntynyt Hän oli monipuolinen näyttelijä, joka esiintyi niin elokuvissa, televisiossa kuin teatterissa. Winters voitti Oscarin kahdesti: hän voitti parhaan naissivuosan Oscarin elokuvista ”Anne Frankin päiväkirja” vuonna 1960 ja ”A Patch of Blue” vuonna 1966. Lorelai viittaa siihen, että Shelley Wintersin hahmo hukkuu useassa elokuvassa, esimerkiksi “Paikka auringossa”, “S/S Poseidonin seikkailu” sekä “Räsynukke”. Tästä löytyi ihan artikkelikin: Rogerebert.com-sivustolla on Jim Emersonin kirjoittama teksti “Shelley Winters: Queen of the watery demise”!

Shadow Dancing

Kuultuaan ettei Rory ole saapunut vielä, Lorelai pakenee autoon välttääkseen kahdenkeskisen keskustelun äitinsä kanssa. Emily yllättää tyttärensä laulamasta ja tanssimasta autossa ja Lorelai joutuu improvisoimaan tapahtumille uskottavan selityksen: “So I put my purse on the seat and I put the keys in the car, and naturally the radio came on ’cause that’s what it does, and, uh, ”Shadow Dancing” was playing, which was one of my all time favorite songs in junior high.” —> Shadow Dancing on pop- ja discomusiikkikappale, joka julkaistiin vuonna 1978. Kappaleen esittäjä ja laulaja oli Andy Gibb, joka oli brittiläisen Bee Gees -yhtyeen jäsenen Barry Gibbin nuorempi veli. ”Shadow Dancing” oli yksi Andy Gibbin suurimmista hiteistä ja se nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

Red light

Kun Rory on saapunut paikalle, cocktailien yhteydessä keskustellaan tietystikin Yalesta. Rory sanoo olevansa menossa treffeille, ja kun selviää, että hän oli antanut miehen ymmärtää olevansa vapaa lauantai-iltana, Emily huudahtaa: “You’re in Yale, not in Amsterdam”, johon Lorelai toteaa: ”Yes, Mom, she had a nice Tiffany lampshade over her red light.” —> Lorelai viittaa punaisten lyhtyjen alueeseen. Kyseessä on useissa kaupungeissa esiintyvä alue, jonne seksityö on keskittynyt. Nimitys juontaa juurensa ilotalojen tavasta ilmoittaa seksiliiketoiminnan harjoittamisesta punaisella lyhdyllä ikkunassaan. Ensimmäisen kerran nimitystä käytettiin tiettävästi Yhdysvalloissa vuoden 1890 tietämillä. Tunnetuimpia punaisten lyhtyjen alueita ovat Pigalle Pariisissa, Reeperbahn Hampurissa, sekä De Wallen Amsterdamissa.

Little House on the Prairie

Lorelai, Natalie ja Sookie ovat Kimin antiikkiliikkeessä. Natalie on innostunut jostakin huonekalusta, ja selittää Sookielle: “Okay, see, something like this outside against a wall – very Little House on the Prairie with a twist.” —> Little House on the Prairie eli Pieni talo preerialla on yhdysvaltalainen televisiosarja, joka perustuu Laura Ingalls Wilderin samannimiseen kirjasarjaan. Sarja kuvaa Laura Ingallsin perheen elämää 1800-luvun lopun Yhdysvaltain preerialla, kun he pyrkivät rakentamaan uuden elämän ja selviytymään haastavissa olosuhteissa. Sarja seuraa erityisesti Laura Ingallsin elämänvaiheita lapsuudesta aikuisuuteen saakka, ja se korostaa perheen yhteenkuuluvuutta, selviytymistä vaikeissa olosuhteissa sekä ystävyyttä ja naapuruston merkitystä. ”Pieni talo preerialla” oli erittäin suosittu. Sitä esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1974 ja se jatkui yhdeksän tuotantokauden ajan vuoteen 1983 saakka. Sarja oli perheystävällinen ja sai laajaa kiitosta sen koskettavista tarinoista ja hahmoista.

Jack the dog, Lindsay Sidney Greenbush

Sookie innostuu: “I love Little House on the Prairie. Jack the dog. Where is Lindsay Sidney Greenbush? When she came tumbling down the hill, I would just laugh.”

—> Jack the dog: Jack on Laura Ingallsin koira, joka esiintyy melkein jokaisessa sarjan jaksossa. Jack kulkee perheen mukana kaikkialle: piknikeille, pesäpallopeleihin ja muihin kylän kokoontumisiin.

—> Lindsay Sidney Greenbush: Kaksoset Rachel Lindsay Rene ja Robin Sidney Danae Bush ovat vuonna 1970 syntyneitä yhdysvaltalaisia näyttelijättäriä. Vuosina 1974–1982 he esiintyivät yhdessä Michael Landonin tuottamassa draamasarjassa Pieni talo preerialla, jossa he näyttelivät vuorotellen Ingallsin perheen nuorempaa tytärtä, Carrieta. Sarjassa heidät oli esitelty yhteisnimellä Lindsay Sidney Greenbush eikä heitä erikseen mainittu identtisiksi kaksosiksi. He eivät ole näytelleet teini-iän jälkeen. Sookie viittaa sarjan alkutunnariin, jonka aikana perheen vanhemmat ajavat vankkureilla kotiinsa. Kaikki lapset juoksevat heidän luokseen kukkulaa pitkin, ja pienin lapsista, Carrie, kompastuu ja kaatuu naamalleen.

Hardbodies

Luke saapuu Lorelain luo elokuvailtaa varten. Lorelai hössöttää ja häslää, ja selittää että hänen pitää kertoa elokuvakerhon säännöt. Kun Luke kysyy, että onko tässä sääntöjäkin, Lorelai pälättää: “Oh, yeah, especially for a true classic like Casablanca. It’s not like we’re watching a there’s-nothing-else-on movie or a guilty pleasure like Hardbodies. Oh, my God. Have you seen Hardbodies?”
—> Hardbodies on 1984 ilmestynyt amerikkalainen seksikomedia, jonka on ohjannut Mark Griffiths. Lorelai kertookin, mitä elokuvassa tapahtuu: “Three middle-aged guys rent a beach house and they hire this young local stud to introduce them to cute girls, a.k.a. ‘Hardbodies’.”

Humphrey Bogart, Ingrid Bergman

Lorelai ärsyttää Lukea vahtaamalla tämän reaktioita elokuvan kohtauksiin: “But you look over just before something big happens, so I always know something’s coming. You did it just before Humphrey Bogart saw Ingrid Bergman for the first time.”

—> Humphrey Bogart: vuonna 1899 syntynyt yhdysvaltalainen. Hän oli aikansa tunnetuimpia elokuvatähtiä. Bogart näytteli lukuisissa film noir -elokuvissa. Hän esitti muun muassa kahta rikoskirjallisuuden tunnetuinta yksityisetsivää Sam Spadea elokuvassa Maltan haukka ja Philip Marlowea elokuvassa Syvä uni. Vuonna 1942 hän teki tunnetuimman roolinsa elokuvassa Casablanca. Bogart tunnettiin ulkoisesti kovan ja kyynisen mutta sisimmältään herkän miehen tulkitsijana. Hänen näyttelemistyylinsä oli vähäeleinen mutta ilmaisuvoimainen, ja hän tulkitsi taitavasti hyvin erilaisia rooleja gangstereista romanttisiin sankareihin. Bogart voitti Oscarin roolistaan elokuvassa Afrikan kuningatar.

—> Ingrid Bergman: oli 1915 syntynyt ruotsalainen näyttelijä ja aikansa suurimpia elokuvatähtiä. Viisikymmenvuotisen uransa aikana hän menestyi sekä Hollywood-elokuvissa että eurooppalaisissa tuotannoissa. Hän voitti parhaan naispääosan Oscarin elokuvista Kaasuvalo ja Anastasia.

Tony Roma

Rory soittaa hädissään huonoilta treffeiltään. Kun Luke ja Lorelai saavat autettua häntä yhteisvoimin, Luke toteaa että ei vaihtaisi paikkoja Roryn kanssa mistään hinnasta: treffailu on kauhua. Hän jatkaa, että ei missannut mitään jättämällä deittailun väliin: “If I had dated a lot, I’d still be single. I’d just have spent a lot of bad nights at Tony Roma’s.” —> Tony Roma’s on amerikkalainen ketjuravintola, joka on erikoistunut ribseihin. Ensimmäinen Tony Roma’s avattiin 1972 Floridassa, ja se sai nimensä perustajaltaan Tony Romalta. Sittemmin ravintolaketju on laajentunut kansainvälisesti, ja niitä löytyy nykyään kuudelta mantereelta.

The Smiths

Rory menee pyykkitupaan ja tapaa siellä söpön pojan, joka on ystävällisesti nostanut Roryn puhtaat pyykit omaan pyykkikoriinsa. Rory on erittäin kiitollinen ja aloittaa keskustelun: “Thanks. Wow, that’s the coolest laundry basket I’ve ever seen. I love The Smiths.”
—> The Smiths oli brittiläinen alternative rock -yhtye, joka toimi vuosina 1982–1987. Yhtyeen alkuperäisessä kokoonpanossa olivat laulaja Morrissey, kitaristi Johnny Marr, basisti Andy Rourke ja rumpali Mike Joyce. The Smiths oli musiikillisesti ja kulttuurisesti vaikutusvaltainen yhtye, ja se nousi merkittäväksi osaksi 1980-luvun brittiläistä indie rock -liikettä. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat mm. ”How Soon Is Now?,” ”There Is a Light That Never Goes Out,” ja ”Bigmouth Strikes Again.”

Meat Is Murder

Pyykkituvan poika vastaa Rorylle: “I had an older brother that got me into them, and when my friends were listening to Hootie and the Blowfish, I was memorizing ”Meat is Murder.”” —> ”Meat Is Murder” on The Smithsin toinen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1985. Albumi oli tärkeä osa yhtyeen uraa ja se sai aikaan paljon keskustelua sen voimakkaan yhteiskunnallisen sanoman takia.