Viittauksia, jotka on käsitelty jo aikaisemmissa jaksoissa: Nietzsche, The Bee Gees, Emma Goldman, Hillary Clinton, Bronten sisaret, The Odd Couple -tv-sarja ja sen hahmot Oscar ja Felix sekä Felixiä näytellyt Tony Randall, The Way We Were -elokuva ja sen päähahmot Katie ja Hubbel
- Sherlock
Rory palaa isovanhempiensa valojen uusimistilaisuudesta Yaleen myöhään yöllä. Hän herättää Parisin paukkiessaan sisään. Kun Paris sanoo “Don’t turn the light on” ja Rory silti sytyttää valot, Paris hermostuu. Rory sanoo, että ei kuullut “Don’t”-kohtaa, ja että ei tiennyt Parisin olevan sikeästi unessa. Tähän Paris tokaisee: “The room is dark. I’m under the covers and completely immobile. Deduce, Sherlock”. >> Sherlock Holmes on brittiläisen kirjailijan Arthur Conan Doylen luoma kuvitteellinen salapoliisi, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1887 julkaistussa tarinassa A Study in Scarlet (suom. Punaisten kirjainten arvoitus). Holmes on tunnettu poikkeuksellisen tarkasta päättelykyvystään, loogisesta ajattelustaan ja kyvystään tehdä johtopäätöksiä pienimmistäkin yksityiskohdista. Hahmo asuu Lontoossa osoitteessa 221B Baker Street yhdessä ystävänsä ja avustajansa tohtori John Watsonin kanssa. Sherlock Holmesista on tehty lukuisia elokuvia, televisiosarjoja, kuunnelmia ja näytelmiä, ja hahmo on yksi maailman tunnetuimmista fiktiivisistä etsivistä. Hänen vastustajansa, professori Moriarty, on yhtä ikoninen rikollisnero. Suomessa Holmes on esiintynyt monissa käännösteoksissa ja äänikirjoissa. Vaikka hän on fiktiivinen hahmo, monet pitävät häntä malliesimerkkinä täydellisestä salapoliisista.
- K.D. Lang
Rory tiukkaa Parisiltä, onko kukaan tavoitellut häntä kämppisten yhteisestä puhelimesta ja jättänyt viestiä. Paris yrittää jatkaa uniaan, mutta räjähtää lopulta Rorylle tämän olevan todella ärsyttävä. Huomattuaan Roryn yllä olevan housupuvun hän kysyy: “What’s with being all K. D. Lang?” >> K.D. Lang (Katherine Dawn Lang, s. 1961) on kanadalainen laulaja ja lauluntekijä, joka tunnetaan erityisesti voimakkaasta lauluäänestään ja monipuolisesta musiikillisesta tyylistään, joka yhdistää countrya, poppia ja jazzia. Hän nousi kansainväliseen maineeseen 1980- ja 1990-luvuilla hiteillä kuten Constant Craving ja Miss Chatelaine. Lang on voittanut useita Grammy-palkintoja ja Juno-palkintoja, ja hän on esiintynyt ympäri maailmaa. Lang on tehnyt yhteistyötä useiden arvostettujen muusikoiden kanssa, kuten Tony Bennettin ja Roy Orbisonin. Lang tunnetaan myös aktiivisena LGBTQ+-oikeuksien puolestapuhujana ja kasvissyönnin edistäjänä.
- Boggle
Tyttöjen keskustelun jälkeen Paris käy taas pitkäkseen, mutta toteaa olevansa liian virkeä jatkaakseen uniaan. Hän pomppaa ylös sängystä ja tiuskaisee Rorylle: “I’m wide awake. It’s your fault. You owe me Boggle.” >> Boggle on nopeutta vaativa sanapeli, jossa pelaajat yrittävät muodostaa mahdollisimman monta eri sanaa 4×4-ruudukon sisällä olevista kirjaimista vaakasuoraan, pystysuoraan tai vinottain. Boggle-erä aloitetaan laittamalla kirjainnopat laatikkoon ja ravistamalla sitä. Laatikko on suunniteltu niin, että ravistuksen loputtua kirjainnopat tipahtavat niille varattuihin kuuteentoista koloseen muodostaen 4×4 neliön. Kun laatikon kansi poistetaan, pelaajilla on rajallinen aika (yleensä n. 3 minuuttia) etsiä ruudukosta mahdollisimman paljon sanoja vierekkäisistä kirjaimista. Pelin keksi Alan Turoff vuonna 1972, ja siitä on tullut suosittu ajanviete perheiden ja ystävien keskuudessa. Boggle kehittää sanavarastoa ja nopeaa ajattelua. Pelistä on julkaistu monia versioita, kuten matkaversioita, tietokone- ja mobiilisovelluksia sekä verkkopelaamiseen soveltuvia muotoja.
- Dance Dance Revolution
Lorelai etsiskelee Lukea pitkin poikin Stars Hollow’ta. Ohittaessaan pelihallin hän pysähtyy katsomaan, kun Kirk pelaa tanssipeliä Dance Dance Revolution. >> Kyseessä on niin hieno peli, että nostetaanpa se ihan omaksi viittauksekseen. Dance Dance Revolution (lyh. DDR) on Konamin kehittämä arcade-tanssipeli, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1998 Japanissa. Pelissä pelaaja seisoo tanssialustalla, jossa on nuolipainikkeet, ja astuu oikeaan suuntaan osoittavalle nuolelle ruudulla näkyvien nuolten tahdissa musiikin soidessa. DDR:stä tuli 2000-luvun alussa maailmanlaajuinen ilmiö, ja se oli suosittu erityisesti pelihalleissa ja pelikonsoleilla. Pelin kappalevalikoima vaihtelee popista technoon ja j-popista klassisiin remix-versioihin. DDR on tunnettu myös siitä, että se yhdistää pelaamisen ja fyysisen liikunnan, ja sitä on käytetty jopa kouluissa liikuntatuntien osana.
- Mos Def
Tanssipelinsä jälkeen Kirk huomaa Lorelain ja tulee tämän luo juttelemaan. Lorelai kommentoin Kirkin olevan aivan hikinen, johon tämä vastaa: “Sweat is the curse of the b-boy. Mos Def.” >> Mos Def, oikealta nimeltään Yasiin Bey (s. 1973), on yhdysvaltalainen rap-artisti, näyttelijä ja aktivisti. Hän nousi tunnetuksi 1990-luvun lopulla hiphop-duosta Black Star, jonka hän muodosti Talib Kwelin kanssa. Mos Defin soolouralla tunnettuja kappaleita ovat mm. Ms. Fat Booty, Mathematics ja Umi Says. Hän on saanut kiitosta älykkäistä ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavista sanoituksistaan, joissa käsitellään mm. rotusyrjintää, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja henkilökohtaisia kokemuksia. Mos Def on esiintynyt myös elokuvissa, kuten The Italian Job (2003) ja Be Kind Rewind (2008). Vuonna 2011 hän ilmoitti käyttävänsä taiteilijanimeä Yasiin Bey, koska halusi jättää Mos Def -nimen historiaan.
- My Man Godfrey
Kirk kertoo Lorelaille Luken olevan Black, White & Read -elokuvateatterissa. Elokuva, joka siellä parhaillaan pyörii, on My Man Godfrey. >> My Man Godfrey on vuonna 1936 ilmestynyt yhdysvaltalainen romanttinen komedia, jonka ohjasi Gregory La Cava. Elokuvan tarina kertoo köyhästä miehestä Godfreysta, joka päätyy varakkaan perheen hovimestariksi. Pian selviää, että Godfrey ei ole kuka tahansa koditon, vaan hänellä on oma salattu menneisyytensä – ja enemmän älyä ja arvokkuutta kuin koko perheellä yhteensä. Elokuva tunnetaan terävästä yhteiskuntakritiikistään ja kuuluu ns. screwball-komedian klassikoihin. Se oli myös yksi ensimmäisistä elokuvista, joka sai ehdokkuuksia kaikissa neljässä näyttelijäkategoriassa Oscar-gaalassa. Elokuvan teemat liittyvät luokkaeroihin, myötätuntoon ja ihmisarvoon. Suomessa elokuva ilmestyi nimellä Godfrey järjestää kaiken.
- Yanni
Lorelai kierrättää asiakastaan majatalolla ja kuvailee tälle suunnitelmiaan tulevan tapahtuman varalta. Kierroksen lomassa hän kertoo: “We’ll have music with a nice little fanfare. You like Yanni?” >> Yanni (Yiannis Chryssomallis, s. 1954) on kreikkalaissyntyinen yhdysvaltalainen säveltäjä ja pianisti, joka tunnetaan instrumentaalisesta ja new age -tyylisestä musiikistaan. Hän nousi kansainväliseen suosioon 1990-luvulla suurten konserttiesitystensä ja televisioitujen tapahtumiensa myötä. Hänen musiikkinsa yhdistää eri tyylilajeja klassisesta maailmanmusiikkiin, ja hän käyttää usein suuria orkestereita ja monimutkaisia sovituksia.
- Brides of Chucky
Michelille valkenee, että lastenjuhlille tulee kuusi tyttöä ja myös jokaisen heidän nukelleen katetaan aamiaista. Pöyristynyt Michel kysyy, tarjotaanko aamiaista todella nukeille, joilla ei ole vatsaakaan. “Teeth? Throat? Colons? They don’t have these things either? Unless they are Brides of Chucky.” >> Bride of Chucky on vuonna 1998 ilmestynyt yhdysvaltalainen kauhuelokuva, joka on neljäs osa Child’s Play -elokuvasarjassa. Elokuvasarja ja sen Chucky-hahmo onkin jo käsitelty 1. kauden 16. jaksossa. Bride of Chucky -elokuva tuo tarinaan uuden hahmon, Tiffanyn, joka on Chucky-nuken entinen tyttöystävä ja jonka henki siirtyy nukkeen. Tiffany ja Chucky lähtevät yhdessä väkivaltaiselle matkalle tavoitteenaan löytää uusia ihmisruumiita itselleen. Elokuva on yhdistelmä mustaa huumoria, splatter-kauhua ja ironista itsereflektiota. Bride of Chucky oli sarjan ensimmäinen osa, joka siirtyi selkeästi komedian ja kauhun yhdistelmään.
- Katie Couric
Lorelai kertoo Sookielle Christopherin aiheuttamasta välikohtauksesta. Sookie yrittää valaa Lorelaihin uskoa siitä, että asiat järjestyvät vielä Luken kanssa parhain päin, ja kertoo nähneensä jossain aamushow’ssa pariskunnan, joka erosi opiskeluaikoina, mutta löysi toisensa 40 vuotta myöhemmin saaden vihdoin onnellisen loppunsa. Lorelai kauhistuu, sillä ei halua menettää yhteistä aikaa Luken kanssa. Hän kysyy, kenen aamuohjelmassa moinen kauhea tarina on kerrottu. “Was it Katie Couric? She seems very dark to me.” >> Katie Couric (s. 1957) on yhdysvaltalainen toimittaja, televisiojuontaja ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti työstään NBC:n Today-ohjelmassa, jota hän juonsi 15 vuoden ajan. Couricista tuli vuonna 2006 ensimmäinen nainen, joka juonsi yksin maan valtakunnallista iltauutislähetystä CBS:llä. Couric on julkaissut myös muistelmat ja tuottanut dokumentteja. Häntä pidetään yhtenä Yhdysvaltain tunnetuimmista ja vaikutusvaltaisimmista uutisankkureista.
- Lichtenstein
Yalessa Rory ja Paris keräilevät erilaisia muroja kulhoihinsa. Rory on hiukan unenpöpperöinen, joten paris toteaa: “Cognitive skills are slow today. Grab some Corn Flakes. Nietzsche and Lichtenstein went ape guano over Corn Flakes.” >> Lichtenstein voi viitata kahteen eri asiaan: Liechtensteiniin, pieneen alppivaltioon Keski-Euroopassa, tai Roy Lichtensteiniin, yhdysvaltalaiseen poptaiteilijaan. Liechtenstein on pinta-alaltaan ja väkiluvultaan yksi Euroopan pienimmistä maista, tunnettu alppimaisemistaan ja vahvasta pankkisektoristaan. Roy Lichtenstein (1923–1997) oli puolestaan poptaiteen merkittävä edustaja, joka tunnetaan sarjakuvatyylisistä maalauksistaan, kuten Whaam! ja Drowning Girl. Hänen teoksensa kommentoivat populaarikulttuuria ja mainoskuvastoa, ja ne ovat olleet esillä merkittävissä museoissa ympäri maailmaa. Kumpaankaan Lichtensteiniin ei liity millään erityisellä tavalla Corn Flakesit, ja ChatGBT veikkasikin, että kyseessä on hauska läppä: Lichtenstein-nimeä käytetään tässä vaan yleisesti saksalaisen intellektuellin paikalla, ja Paris rinnastaa nämä ylevät nimet ilmaukseen “went ape guano”, joka on kokonaisuudessaan vitsi. “Ape guano” lienee Parisin tapa sanoa “bat shit”.
- Loveline
Paris ja Rory odottavat kummatkin puhelua pojalta. He pähkivät tilanteitaan neuvottomina, ja Paris sanoo: “I blame Chilton. Great education, but horrific socialization. We need guidance.” Tähän Rory vastaa: I’m not calling Loveline.” >> Loveline oli yhdysvaltalainen radio- ja televisio-ohjelma, jossa käsiteltiin kuuntelijoiden kysymyksiä ihmissuhteista, seksistä ja terveydestä. Ohjelma alkoi radiossa vuonna 1983 ja televisioversiona MTV:llä 1990-luvun puolivälissä. Vuosien varrella ohjelmaa juonsivat muun muassa tohtori Drew Pinsky ja Adam Carolla, jotka toivat lähetykseen sekä lääketieteellistä että humoristista näkökulmaa. Ohjelma oli erityisen suosittu nuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa, ja se vaikutti monien seksuaalikasvatukseen ja suhdekäsityksiin.
- Quincy
Rory saapuu Loganin luokse, ja yllätyksekseen löytää sieltä joukon äijiä pelaamassa pokeria. Logan kysyy, että mitä Rory tietää pelistä, ja seuraa keskustelu:
RORY: Um, just what I’ve seen on T.V. The Odd Couple.
LOGAN: What?
RORY: Quincy played it, but he wasn’t called Quincy, um, Oscar and Felix. Felix didn’t play it. Tony Randall, he cooked for them sometimes.
LOGAN: I am so lost.
RORY: I know a little.
>> Rory muistelee tässä Jack Klugmanin hahmoa. Klugman näytteli The Odd Couple -sarjassa Oscar Madisonia, mutta hän tuli myöhemmin tunnetuksi vielä enemmän roolistaan Quincy, M.E. -sarjassa, jossa hän esitti oikeuslääkäri Quincyä. Quincy, M.E. on yhdysvaltalainen rikosdraamasarja, jota esitettiin vuosina 1976–1983. Sarjassa päähenkilö on lääkäri Quincy, oikeuslääkäri Los Angelesissa, joka ratkaisee murhia ja epäselviä kuolemia tieteellisen tutkimuksen avulla. Hahmoa näytteli Jack Klugman, ja sarjassa käsiteltiin usein yhteiskunnallisia ongelmia, kuten huumeiden väärinkäyttöä ja ympäristöongelmia. Quincy, M.E. oli yksi ensimmäisistä televisiosarjoista, joka nosti oikeuslääketieteen rikostutkimuksen keskiöön, ja se toimi innoittajana monille myöhemmille rikossarjoille.
- Sponge Boy Big Pants
Lorelai ei ole ilmestynyt töihin. Sookie on hermona, koska pikkutyttöjen ja heidän nukkejen pannariaamiainen on juuri alkamassa. Hän pyytää Micheliä auttamaan viihdyttämällä tylsistyneitä lapsia, ja Michel vastaa: “Like I’m SpongeBoy BigPants or something? I do not entertain children.” >> SpongeBoy oli alkuperäinen nimi, jota suunniteltiin suositulle animaatiosarjalle SpongeBob SquarePants (suomeksi Paavo Pesusieni). Luoja Stephen Hillenburg joutui kuitenkin vaihtamaan nimen, koska ”SpongeBoy” oli jo rekisteröity tavaramerkki. Sarja kertoo merenpohjassa asuvasta keltaisesta pesusienestä Paavo Pesusienestä, joka työskentelee Krusty Krab -ravintolassa ja kokee monenlaisia humoristisia seikkailuja ystäviensä kanssa. Ohjelma alkoi vuonna 1999 ja on yksi Nickelodeonin menestyneimmistä ja pitkäikäisimmistä animaatiosarjoista. Voi hyvin olla, että kirjoittajat eivät tienneet tästä alkuperäisestä nimestä, ja Michelin “Spongeboy BigPants” on vaan läpällä tehty väännös Paavo Pesusienen nimestä.
- Green destiny
Rory saapuu erosta musertuneen äitinsä luokse. Lorelai pälättää, miten Luke vihaa häntä, ja kaikki vihaa häntä, ja hän on pilannut kaiken. Rory sanoo lähtevänsä hakemaan äidilleen tarvikkeita kaupasta. Tähän Lorelai kauhistelee pitkin kyliä roikkuvia pinkkejä ja sinisiä nauhoja, joilla kyläläiset ilmaisevat uskollisuuttaan joko Lukelle tai Lorelaille, ja sanoo että Rorya tullaan piirittämään kysymyksillä. Tähän Rory vastaa: “Then they’ll feel the wrath of the Green Destiny.” >> Green Destiny viittaa legendaariseen miekkaan Ang Lee -ohjaajan elokuvassa Crouching Tiger, Hidden Dragon (2000). Tarinassa miekka on mestari Li Mu Bain arvokas ase, jonka varastaminen käynnistää elokuvan tapahtumat. Miekka symboloi sekä voimaa että kohtaloa, ja sen ympärillä käydään monimutkainen kissa-ja-hiiri-leikki. Elokuva voitti neljä Oscar-palkintoa ja sai kriitikoiden ylistystä visuaalisesta kauneudestaan ja taistelukohtauksistaan. ”Green Destiny” on sittemmin jäänyt populaarikulttuurin mieleen yhtenä tunnetuimmista elokuvamiekoista.
- Annie
Kun Rory on lähdössä, hän kertaa äidilleen mitä kaikkea on hoidettu; alakerrassa on siivottu, ruokaa haettu, ja Michel on pelastanut pikkutyttöjen pannariaamiaisen: “The party for the little girls and their dolls? Michel apparently really came through and it was a big hit. He sang a medley from Annie.” >> Annie on alun perin vuonna 1924 ilmestynyt yhdysvaltalainen sanomalehtisarjakuva Little Orphan Annie, joka kertoo punatukkaisesta orpotytöstä. Tarina on saanut useita musikaali- ja elokuvasovituksia, joista tunnetuin on vuoden 1977 Broadway-musikaali ja sen vuoden 1982 elokuvaversio. Annie on iloinen ja optimistinen hahmo, joka asuu rikkaan liikemiehen Oliver Warbucksin luona ja kohtaa monia seikkailuja. Sarjan ja musikaalin tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluu Tomorrow. Suomessa Annie on esitetty sekä teatterilavoilla että televisiossa.
- Fanny Brice ja Nicky Arnstein
Rory palauttaa auton ja kuljettajan Loganille. Samalla hän kertoo, että olisi halunnut hengailla Loganin kanssa kaksistaan sinä iltana, kun Logan kutsui hänet pokeripeliin. Logan sanoo, että “hengailu” on aika epämääräinen termi, eikä ymmärtänyt että Rory halusi “hengailla” nimenomaan kahdestaan. Tähän Rory sanoo: “Well, I can tell you that I wasn’t expecting to be Fanny Brice to your Nicky Arnstein.”
>> Fanny Brice (1891–1951) oli yhdysvaltalainen koomikko, laulaja ja näyttelijä, joka esiintyi erityisesti Broadway-musikaaleissa ja radio-ohjelmissa. Hän oli yksi Ziegfeld Follies -revyyiden tähdistä ja tuli tunnetuksi huumoristaan ja parodiahahmoistaan. Bricen elämä ja ura toimivat pohjana musikaalille Funny Girl (1964), jossa häntä esitti Barbra Streisand. Bricen laulut ja koomiset esiintymiset tekivät hänestä yhden 1900-luvun alun viihteen kirkkaista tähdistä. Hänellä oli merkittävä vaikutus amerikkalaiseen komiikkaan ja musikaaliperinteeseen.
>> Nicky Arnstein (n. 1879–1965) oli yhdysvaltalainen liikemies ja ammattihuijari, joka tunnetaan parhaiten Fanny Bricen aviomiehenä. Arnstein oli charmikas mutta usein rikollisiin hankkeisiin sekaantunut mies, ja hän vietti aikaa vankilassa useista petoksista. Hänen suhteensa Bricen kanssa oli myrskyisä ja täynnä taloudellisia ongelmia. Arnsteinista tuli tunnettu kulttuurihahmo musikaalin Funny Girl kautta, jossa hänen roolinsa esittää romanttinen mutta ongelmallinen hahmo. Hänen elämänsä kuvastaa aikakauden glamouria, mutta myös sen synkkiä puolia.