Viittauksia, jotka on käsitelty jo aikaisemmissa jaksoissa: Jakson nimi on viittaus vuoden 1995 elokuvaan “Welcome to the Dollhouse”, Bostonin teekutsut, Katie Couric, CIA, Charlie Rose, Lorelai viittaa vuoden 1993 elokuvaan “Alive” eli “Elossa” kuvaillessaan kuinka nälkäinen on, Joan Rivers, Suzanne Somers, Logan ehdottaa, että Rory laskisi hiuksensa alas keittiön ikkunasta kuin Tähkäpää.
- EPA
Avaamme jakson kaupunkikokouksen tiimellyksessä, jossa Taylor ylipuhuu osallistujat äänestämään katujen nimien muuttamisen puolesta. Keskustelun lomassa on todettu, että tämä on Taylorin yksi parhaista ehdotuksista, ja osallistujat alkavatkin muistella muita hieman mönkään menneitä tempauksia.
BABETTE: Oh, wait! What about when he had us re-enact the Boston Tea Party in the lake! TAYLOR: Babette…
GYPSY: What a disaster.
MISS PATTY: We’re still paying off the EPA fines!
>> EPA eli Environmental Protection Agency on Yhdysvaltain liittovaltion virasto, joka perustettiin vuonna 1970 suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Virasto valvoo muun muassa ilman, veden ja maaperän laatua sekä toimeenpanee ympäristölainsäädäntöä eri puolilla maata. EPA tekee laajaa tutkimustyötä ja kehittää säädöksiä, joiden avulla pyritään vähentämään saasteita ja ehkäisemään ympäristövahinkoja. EPA tunnetaan myös erilaisista ohjelmistaan, jotka kannustavat yrityksiä ja yhteisöjä vapaaehtoisiin ympäristötekoihin. Virasto on vuosikymmenten aikana ollut keskeinen toimija monissa merkittävissä ympäristökysymyksissä, kuten ilmanlaadun parantamisessa ja vaarallisten jätteiden käsittelyssä.
- Scooby Doo
Lorelai on Luken kuppilalla ja kertoo menevänsä Sookien ja Michelin kanssa katsomaan, millä historiallisesti merkittävän nimisellä kadulla Dragonfly Inn -majatalo nykyisin sijaitsee. Hän kysyy, haluaako Luke tulla mukaan, mutta tämä kieltäytyy ja Lorelai olettaa sen johtuvan siitä, että Luke inhoaa kaikkia Taylorin päähänpistoja. Luke korjaa, että katujen nimien vaihtaminen on hänen mielestään itse asiassa hyvä idea. “No, change ’em all. Name ’em after cartoon characters. I’ll be on Scooby-Doo Lane. It’s all the same to me.” >> Scooby-Doo on vuonna 1969 alkanut yhdysvaltalainen animaatiosarja, joka myöhemmin laajentui viihdebrändiksi. Sarja seuraa Mysteeripoppoo-nimistä nuorisoporukkaa ja heidän puhuvaa tanskandoggiaan Scooby-Doota, jotka ratkovat näennäisesti yliluonnollisia arvoituksia. Scooby-Doon kanssa seikkailevat teinit ovat nimeltään Velma, Fred, Daphne ja Shaggy, jonka nimi on joissain suomennoksissa Nuhru. Scooby-Doo on vuosikymmenten aikana laajentunut lukuisiksi televisiosarjoiksi, elokuviksi, sarjakuviksi ja peleiksi. Sarjan perusidea – naamioituneiden roistojen paljastaminen – on pysynyt samana, vaikka tyyli ja huumori ovat vaihdelleet eri aikakausina.
- Katie Couricin TV-ohjelma ”Today”
Emily ja Richard ovat yhdessä aamiaisella, ja Emily päättää hätyytellä myös Roryn paikalle. Hän kilauttaa tälle päärakennuksen ja allasmökin yhdistävällä sisäpuhelimella ja ihmettelee, että ei kai tämä edelleen nuku.Hän huomauttaa, että tämä nukkuu Katie Couricin ohi, johon Rory mutisee, ettei tämä edes katso hänen ohjelmaansa. >> Katie Couric on käsitelty jo aiemmin, mutta kerrotaan tässä yhteydessä nyt ohjelmasta, jossa hän esiintyi jakson ilmestymisen aikaan vuonna 2005. Kyseessä on yhdysvaltalainen aamuohjelma “Today”, jota on esitetty televisiossa 1950-luvulta lähtien. Katie Couric oli yksi ohjelman tunnetuimmista juontajista, ja hän toimi sen pääjuontajana vuosina 1991-2006. Vuonna 2000 Couric teki ohjelmassa hyvin poikkeuksellisen ja paljon huomiota saaneen tempauksen, kun hän laski televisioryhmän kuvaamaan oman kolonoskopiansa. Tempauksen tarkoituksena oli lisätä tietoisuutta paksosuolen syövän seulonnoista, ja taustasyynä oli Couricin miehen kuolema kyseiseen syöpään. Tutkimusten mukaan seulontojen määrä kasvoi lähetyksen jälkeen selvästi eli tempaus oli selvästi kannattava. Today yhdistää uutisia, viihdettä, lifestyle-aiheita ja ajankohtaisia haastatteluja, ja se on edelleen yksi Yhdysvaltain katsotuimmista aamuohjelmista.Tällä hetkellä ohjelman pääankkureita ovat Savannah Guthrie ja Craig Melvin.
- Arthur Godfrey
Rory valittaa, että sisäpuhelimen ääniasetus on edelleen jumissa ja se kuuluu todella kovalla. Emily sanoo selvittäneensä sisäpuhelimelle korjaajaa: “I’ve been looking and looking, but the company that made it went out of business in 1973. The Binsor Corp. Arthur Godfrey was their spokesman.” >> Arthur Godfrey oli 1900-luvun puolivälissä erittäin suosittu yhdysvaltalainen radio- ja televisiojuontaja. Hän aloitti uransa 1920-luvun lopulla ja nousi 1950-luvulla yhdeksi aikansa vaikutusvaltaisimmista viihdepersoonista. Godfrey tunnettiin rennosta, jutustelevasta tyylistään, joka erottui aikakauden muodollisemmasta mediasta. Hänen ohjelmansa, kuten Arthur Godfrey Time ja Arthur Godfrey’s Talent Scouts, olivat valtavia menestyksiä ja auttoivat monia uusia artisteja uralleen. Godfreyn ura koki kuitenkin kolauksen, kun hän irtisanoi muusikko Julius La Rosan suorassa lähetyksessä, mikä heikensi hänen julkisuuskuvaansa. Siitä huolimatta hän jäi historiaan yhtenä varhaisen televisioviihteen suurista nimistä.
- Charing Cross Road, Abbey Road
Lorelai, Sookie ja Michel kävelevät kadulla ja pohtivat, minkälaisen kadun nimen he toivovat osuneen Dragonfly-majatalolle. Lorelai ehdottaa, että jokin kukkiin viittaava kadun nimi olisi nätti. Sookie jatkaa: “Or Charing Cross Road, or Abbey Road, something classic.”
>> Charing Cross Road on Lontoon keskustassa sijaitseva tunnettu katu, joka on erityisen kuuluisa kirjakaupoistaan. Kadun varrella on vuosikymmenten ajan toiminut lukuisia antikvariaatteja ja erikoiskirjakauppoja, mikä on tehnyt siitä kirjallisuuden ystävien pyhiinvaelluskohteen. Katu kulkee Trafalgar Squarelta pohjoiseen kohti Tottenham Court Roadia ja on osa vilkasta West Endin aluetta. Charing Cross Road tunnetaan myös Helene Hanffin kirjeenvaihtoon perustuvasta teoksesta 84, Charing Cross Road, joka on sittemmin filmatisoitu. Kadun ympäristö on täynnä kulttuurihistoriaa, teattereita ja musiikkiliikkeitä, mikä tekee siitä monipuolisen vierailukohteen. Se on edelleen tärkeä osa Lontoon kirjallista ja taiteellista perinnettä.
>> Abbey Road on Lontoossa sijaitseva katu, joka on maailmanlaajuisesti tunnettu Beatles-yhtyeen vuoden 1969 albumin ansiosta. Albumin kansikuva, jossa yhtyeen jäsenet kävelevät suojatietä pitkin Abbey Roadin studion edessä, on yksi populaarikulttuurin ikonisimmista kuvista. Abbey Roadin studio on ollut monien merkittävien artistien äänityspaikka, ja Beatles äänitti siellä suuren osan tuotannostaan. Katu ja suojatie ovat nykyään suosittuja turistikohteita, joilla fanit jäljittelevät albumikannen asetelmaa. Abbey Road -albumi itsessään on yksi Beatlesin arvostetuimmista ja sisältää klassikkokappaleita kuten Come Together ja Here Comes the Sun. Paikka on edelleen tärkeä osa musiikkihistoriaa ja Beatles-myyttiä.
- “Silly rabbit, speed limits are for kids.”
Rory on allasmökissään ja myös Logan porhaltaa paikalle. Rory kommentoi tämän saapuneen nopeasti, johon tämä lohkaisee: “Silly rabbit, speed limits are for kids.” >> Logan viittaa tässä tunnettuun mainoslauseeseen “Silly rabbit, Trix are for kids”, joka tuli tunnetuksi yhdysvaltalaisen Trix-murobrändin televisiomainoksista. Lause kuultiin ensimmäisen kerran 1950–1960-luvuilla, ja siitä tuli nopeasti osa amerikkalaista populaarikulttuuria. Mainoksissa Trix-jänis yrittää epätoivoisesti saada käsiinsä hedelmäisiä muroja, mutta lapset torjuvat hänet toteamalla, että Trix on tarkoitettu lapsille. Hahmo ja slogan ovat säilyneet vuosikymmeniä lähes muuttumattomina, ja niihin liittyy nostalginen arvo monille katsojille. Lauseesta on tullut myös yleinen sanonta, jota käytetään leikillisesti tilanteissa, joissa joku tavoittelee jotakin saavuttamatonta. Trix-jänis on edelleen yksi tunnetuimmista murobrändien maskoteista.
- ”Bring Me the Head of Alfredo Garcia”
Rory huomaa Loganin kantavan isoa paperikassia ja kysyy, onko tämä käynyt ostoksilla. Logan paljastaa ostaneensa jotain Rorylle. Rory nostaa kassista ison oranssin laatikon ja vitsailee: “Wow, you did it. You brought me the head of Alfredo Garcia.” >> Rory viittaa vuonna 1974 julkaisuun neo-western-elokuvaan nimeltä Bring Me the Head of Alfredo Garcia. Tarina seuraa Bennie-nimistä pianonsoittajaa, joka lähtee vaaralliselle matkalle Meksikon alamaailmaan kerätäkseen palkkion kuolleen Alfredo Garcian päästä. Elokuva oli ilmestyessään kaupallinen ja kriittinen pettymys, mutta sitä on myöhemmin arvostettu rohkeana ja omaperäisenä teoksena. Pääosassa nähdään Warren Oates, jonka roolisuoritusta pidetään yhtenä hänen uransa parhaista. Elokuva tunnetaan synkästä tunnelmastaan, väkivaltaisesta tyylistään ja ohjaaja Sam Peckinpahin omaleimaisesta kerronnasta. Nykyään se on kulttiklassikko, jota pidetään ohjaajansa henkilökohtaisimpana työnä.
- Birkin bag
Rory avaa paperikassin, jonka sisältä paljastuu vaaleanpunainen laukku. Kun Logan kysyy, pitääkö hän siitä, Rory sanoo että tottakai hän pitää käsilaukusta, onhan hän tyttö. Logan vastaa: “Not just a purse, it’s a Birkin bag.” >> Birkin-laukku on ranskalaisen luksusmuotitalo Hermèsin valmistama käsilaukku, joka esiteltiin 1980-luvulla. Sen nimi tulee näyttelijä ja laulaja Jane Birkinistä, joka inspiroi laukun suunnittelua. Birkin-laukku tunnetaan äärimmäisestä käsityötaidostaan, sillä jokainen laukku valmistetaan käsin ja sen tekeminen voi kestää useita päiviä. Laukkujen saatavuus on rajattua, ja niihin liittyy usein pitkät jonotuslistat, mikä on tehnyt niistä statussymboleita. Birkin-laukut ovat myös keräilykohteita, ja harvinaiset mallit voivat maksaa huutokaupoissa huomattavia summia. Ne ovat näkyneet lukemattomissa elokuvissa, sarjoissa ja julkkisten käsivarsilla, mikä on vahvistanut niiden ikonista asemaa muotimaailmassa.
- John Le Carré
Richard paljastaa Emilylle, että yritti selvitellä Roryn aikeita Loganin kautta. Emily puuskahtaa, että ei nuoren naisen elämästä mitään opi poikaystävältä kysymällä! Tämän jälkeen Emily vie Richardin nuuskimaan Roryn allasmökkiin. Richard toteaa tähän: “I don’t feel good about this. It’s usually this point in the John Le Carré novels where things start to go horribly wrong.” >> John le Carré (oik. David Cornwell) oli brittiläinen kirjailija, joka nousi maailmanmaineeseen vakoiluromaaneillaan. Hän aloitti uransa Britannian tiedustelupalveluissa 1950–1960-luvuilla, mikä antoi hänen teoksilleen realistisen ja synkän sävyn. Hänen teoksensa käsittelevät usein moraalisia harmaasävyjä, poliittisia pelejä ja yksilön ristiriitoja suurvaltojen puristuksessa. Le Carré erottui muista vakoilukirjailijoista psykologisella syvyydellään ja yhteiskunnallisella tarkkanäköisyydellään. Hänen kirjojaan on sovitettu useiksi elokuviksi ja televisiosarjoiksi.
- ”Cross the don in the morning, sleep with the fishes in the afternoon.”
Lorelai törmää Kirkiin kylän keskustorilla, jossa tämä myy historiallisen Stars Hollow’n karttoja piskuisesta huvimaja-kiskasta. Hän katsoo yhtä kartoista, ja huomaa, että hänen majatalonsa on jo otettu pois kartalta. Kun hän ihmettelee, miten se ehti tapahtua tämän aamun jälkeen, Kirk toteaa: “You know the old saying, cross the Don in the morning, sleep with the fishes in the afternoon. Plus Taylor has one of those really fast laser printers.“ >> Tämä lause on selkeä viittaus mafiakulttuuriin ja erityisesti The Godfather -elokuvien ikoniseen sanontaan ”sleep with the fishes”. Ilmaus tarkoittaa, että joku on tapettu ja hänen ruumiinsa on heitetty veteen – tyypillinen mafian käyttämä uhkaus tai viesti. Lauseen alkuosa, ”cross the don in the morning”, viittaa siihen, että jos joku pettää tai vastustaa mafiapomoa (don), seuraukset ovat kohtalokkaat. Vaikka tämä tarkka muoto ei ole suora lainaus mistään tunnetusta elokuvasta, se rakentuu klassisen gangsterifiktion kielikuville.
- Norma Rae
Lorelai on palannut kyläkokouksesta, jossa hän lupasi oikaista majatalon kadunnimiongelman. Sookie ja Michel odottavat innoissaan kertomusta siitä, mitä tapahtui. Lorelai pälättää: “Taylor’s up there yammering about septic tanks, and Patty made her raisin cake, and, you know, everything’s just going along, when suddenly Taylor says it’s time to break. And I stand up, on the bench, totally Norma Rae, and I write ’Strike’ on my town meeting flier, and I hold it up, all defiant! Of course the Norma Rae reference was only in my head, and everyone was very confused.” Tähän Michel toteaa: “Yes, it happens a lot with you”, mikä on mainiota metaläppää! >> Norma Rae on vuonna 1979 julkaistu yhdysvaltalainen draamaelokuva, joka perustuu löyhästi tekstiilityöntekijä Crystal Lee Suttonin elämään. Elokuvassa Sally Field esittää Norma Raeta, tehdastyöläistä, joka ryhtyy taistelemaan työolojen parantamisen ja ammattiliiton perustamisen puolesta. Tarina kuvaa työväenluokan kamppailua, epäoikeudenmukaisuutta ja rohkeutta nousta järjestelmää vastaan. Sally Field voitti roolistaan parhaan naispääosan Oscar-palkinnon, ja elokuvasta tuli työelämäaktivismin symboli. Yksi elokuvan tunnetuimmista kohtauksista on hetki, jossa Norma nostaa kyltin, jossa lukee ”UNION”, hiljentäen koko tehtaan.
- ”Kiss the ground, the South will rise again!”
Lorelai kertoo messunneensa siitä, miten he ovat tehneet majatalosta ykköslomakohteen, ja kartalta pois jääminen on huonoksi heidän liiketoiminnalleen, johon Sookie komppaa: “Amen! Kiss the ground, the South will rise again!” >> Tämä lause viittaa Amerikan etelävaltioiden myyttiseen narratiiviin, joka liittyy Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan. ”The South will rise again” on historiallisesti käytetty iskulause, joka heijastaa etelän nostalgista ja usein kiistanalaista käsitystä menneisyydestään. Lauseen sävy on teatraalinen ja liioitteleva, ja se muistuttaa saarnamaisen retoriikan ja etelän kulttuuristen stereotypioiden yhdistelmästä. Sitä on käytetty populaarikulttuurissa humoristisissa, kriittisissä ja joskus provokatiivisissa yhteyksissä. Ilmaus kantaa mukanaan sekä kulttuurisia että poliittisia painolasteja, ja sen käyttöä tarkastellaan nykyään usein kriittisesti. Tällainen huudahdus toimii usein karikatyyrinä etelän ylpeydestä ja identiteetistä.
- Sixteen Candles
Lorelai jatkaa tarinaa: “Then I turned to Taylor, and I said: ‘Taylor Doose, if you don’t put us back on the map, it will be Molly Ringwald giving her underwear to Anthony Michael Hall and he shows it to a roomful of boys who’ve all paid a dollar to see it.’” >> Tämä kohtaus on peräisin John Hughesin ohjaamasta teinikomediasta Sixteen Candles (1984), joka on yksi 1980-luvun tunnetuimmista nuorisoelokuvista. Elokuvassa Molly Ringwald esittää Samanthaa, joka kokee noloja ja sekavia tilanteita 16-vuotissyntymäpäivänsä ympärillä. Kyseinen kohtaus, jossa Samantha antaa alusvaatteensa nörttipojalle, on yksi elokuvan kuuluisimmista. Samantha suostuu antamaan Anthonylle alusvaatteensa, koska Anthony tarvitsi jotain torjuakseen luuserin mainettaan. Hän kuitenkin pettää Samanthan luottamuksen ja nolaa tämän näyttämällä niitä muille rahasta. Tämä rinnastuu Lorelain tilanteeseen siksi, että hän oli ensimmäinen, joka tuki Taylorin ideaa vanhojen kadunnimien takaisin tuomisesta, ja Taylor nolasi hänet huonolla kadunnimellä.
- Sotheby’s
Emily soittaa Lorelaille kertoakseen, että Goodwill-järjestö on tulossa hakemaan Lorelain nukkekotia seuraavana päivänä keskipäivällä. Lorelai yrittää selittää, että ei ehdi hakea sitä ennen keskipäivää, ja kysyy että miksi niiden pitää tulla juuri silloin, Emily sanoo: “Because that’s the appointment I got! It’s Goodwill, Lorelai, not Sotheby’s!” >> Sotheby’s on yksi maailman tunnetuimmista ja vanhimmista huutokauppataloista, perustettu Englannissa 1700-luvulla. Se on erikoistunut taiteeseen, antiikkiin, koruihin ja muihin arvokkaisiin keräilykohteisiin. Sotheby’s järjestää huutokauppoja ympäri maailmaa ja on tunnettu ennätyshintoihin myydyistä taideteoksista. Yritys on myös laajentanut toimintaansa yksityisiin myynteihin, arviointipalveluihin ja taidekonsultointiin. Sotheby’sin huutokaupat ovat usein seurattuja tapahtumia, joissa keräilijät ja museot kilpailevat harvinaisista esineistä.
- Cloak and dager
Logan yrittää tulla Roryn allasmökkiin keittiön ikkunan kautta, mutta Rory selittää selvittäneensä asiat isovanhempiensa kanssa. Tähän Logan toteaa: “Okay, that’s good. This cloak and dagger stuff is getting a little tricky if you don’t own a dagger and you look funny in a cloak.” ‘Cloak and dagger’ on englanninkielinen idiomi, joka tarkoittaa salamyhkäistä, juonittelevaa tai vakoiluun liittyvää toimintaa. Ilmaus juontaa juurensa teatteriin ja varhaisiin seikkailutarinoihin, joissa hahmot pukeutuivat viittaan (cloak) ja kantoivat tikaria (dagger). Nykyään termiä käytetään kuvaamaan vakoilumaailmaa, salaisia operaatioita ja varjoissa tapahtuvia juonia. Sitä esiintyy usein kirjallisuudessa, elokuvissa ja televisiossa, erityisesti vakoilu- ja agenttigenreissä.