Murattiliiga


Joko kuuntelit kaikki Gilmorettajien jaksot?

Ei hätää – liittymällä Murattiliigaan kuulet lisää!

Liittymällä Patreonissa Murattiliigaan pääset käsiksi kuukausittain julkaistaviin bonusjaksoihimme. Bonusjaksoissa istumme Black-White-Read-elokuvateatterissa ja jutustelemme katsomistamme elokuvista täysin vapaamuotoisesti.

Käsittelemme syvällisemmin Gilmoren tytöissä viitattuja elokuvia, mutta koska jaksoilla ei ole ennalta suunniteltua rakennetta, juttu luistaa jopa notkeammin kuin varsinaisissa jaksoissamme.

Jäsenyys kustantaa 3 euroa + alv 24 % per julkaistava jakso, mutta jaksoja ei ilmesty useammin kuin kerran kuussa. Jäsenyys on täysin vapaaehtoista ja siitä voi luopua milloin tahansa.

Lisää tietoa ja liittymislomake löytyy Patreonista.

Black-White-Read-elokuvateatterin ohjelmisto

 

Sanna katsoo Star Trekkiä (The Original Series, 1966–1968)

Sanna katsoo vihdoin Star Trekkiä, ja se vie hänet täysin mennessään. Listalla on tänään Space Seed (1967) ja Trouble With Tribbles (1967), joissa päästään tutustumaan eeppiseen viholliseen Khaniin, sekä pörröisiin ja holtittomasti lisääntyviin Tribble-lemmikkeihin. Sanna ja Anski pohtivat Star Trekin johdattamina kaikkea sovinismista, kylmästä sodasta ja jälkikoloniaalisuudesta aina Kirkin ja Spockin tuliseen kemiaan saakka.

The Postman – Tulevaisuuden sanansaattaja (1997)

Ristiriitaisen vastaanoton aikoinaan saanut The Postman saa myös Anskin ja Sannan mielipiteet ravaamaan laidasta laitaan. Sitä on vaikea mieltää scifielokuvaksi, mutta vielä vaikeampaa on vastustaa Kevin Costnerin charmia. Patrioottinen The Postman on pitkä, mutta ei kuitenkaan piinallinen malliesimerkki tietyn ajan sankarielokuvista, jossa hahmot on jaettu räikeästi hyviksiin ja pahiksiin. Lorelain viittaus kyseiseen elokuvaan (s02e12) on kuitenkin nyt avautunut aivan uudessa valossa ja vitsi on oikein osuva!

Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1974) — ILMAINEN JAKSO

Kokeellinen konsepti eli Gilmorettajien leffakommenttiraita on täällä! Yhtään etukäteen valmistautumatta Anski ja Sanna katsoivat Monty Pythonin Holy Grailin ja pitivät samalla mikkiä auki. Lähinnä tuli ihasteltua lemppari-Pythoneita Eric Idleä ja Michael Palinia, mutta päätyi nauhoitukseen myös muutakin pohdintaa, roimasti hihittelyä sekä muutama trivian murunen. Jos haluat leffaseuraa, laita Holy Grail tulille ja kommenttiraita taustalle pyörimään!

Footloose (1984)

Tuppukylään muuttava nuorukainen ryhtyy kapinoimaan paikkakunnan tanssikieltoa vastaan. Kyseessä on prototyyppinen kasarileffa tanssinopetusmontaaseineen. Elokuvan pääpari ei sytytä, mutta Anski ei voi vastustaa suutelukohtauksen sähkökitaran säveliä. Kevin Baconin tilalle emme pysty kuvittelemaan muita Ren McCormackejä, mutta harhaudumme miettimään Hollywood-näyttelijöiden ulkonäköpaineita ja kauneusleikkauksia. Lopussa kertoillaan kissa-anekdootteja.

Paistetut vihreät tomaatit
(Fried Green Tomatoes, 1991)

Kathy Batesin tähdittämään 90-luvun draamaelokuvan myötä haikailimme kovasti tällaisen tyylipuhtaan tarinankerronnan elokuvien perään. Elokuva käsittelee synkkiä ja raskaita teemoja saarnaamatta kuitenkaan katsojalle, mikä tekee kokonaisuudesta keveän katseltavan. Anski kertoo millaista on olla 5% hipsteri ja Sanna muistelee tästä elokuvasta saamiaan lapsuuden traumoja.

This is Spinal Tap – Hei me rokataan! (1984)

Otamme ruodintaan rockbändien kiertue-elämäntyyliä parodioivan pseudodokumenttielokuvan This Is Spinal Tap eli Hei me rokataan! Ihastelemme valtaosin improvisoitua dialogia ja etenkin Simonin deadpan-komiikkaa. Anski resitoi räävittömiä suosikkilyriikoitaan ja Sanna poimii musiikkiviittauksia. Kesken nauhoituksen tapahtuu muuten yllättäviä ja mystisiä juttuja juuri, kun puhumme Elviksestä läsnäolosta.

Mystic Pizza (1988)

Katsoimme Mystic Pizzan, jossa pikkukaupungin nuorilla naisilla oli miesongelmia. Kaikki kuitenkin meni oikein voimauttavasti, vaikka matkan varrelle mahtui mm. avoautoon kaadettuja kalansaaliita ja suhde naimisissa olevan miehen kanssa. Anski ja Sanna muistelevat betonimylly-shottia ja toteavat, että eivät hengaile rikkaan yläluokan kanssa, eivätkä kuulu siihen.

Hokkus Pokkus (Hocus Pocus, 1993)

Kun angstaava neitsyt esittää kovaa jätkää ja sytyttää kirotun mustan liekin, tulee hän herättäneeksi 300 vuotta aiemmin kuolleet noitasisarukset henkiin. Alkaa hassun hauska ajojahti, jonka menossa mukana kynkkäävät kuuma zombi, mekaaninen musta kissa, rasittava isoveli ja kiva rikas naapurin tyttö with nice yabos. Tämä kaikkien aikojen halloween-satu lumoaa Anskin ja Sannan yhä uudelleen ja varteenotettavaa kritiikkiä onkin vaikea löytää. Elokuvasta voi bongailla myös elementtejä, joita uudemmat elokuva-franchiset ovat kenties lainanneet.

Kauriinmetsästäjä
(The Deer Hunter, 1978)

Kolmen nuoren venäläis-amerikkalaisen miehen matka Vietnamin sotaan ja sieltä takaisin jättää jälkensä jokaiseen, mutta lopussa kuitenkin juhlistetaan vanhaa kunnon Amerikkaa.

Autenttiset babushkat, ortodoksien menot suitsukkeineen ja Christopher Walkenin tiukka naama viuhahtelevat ruudulla. Anski ja Sanna etsivät älyllisiä kommentteja muistiinpanoistaan ja ihmettelevät olematonta kolmiodraamaa.

Boogie Nights (1997)

Perehdymme Marky Markin tähdittämään, 70- ja 80-lukujen pornoteollisuuteen kurkistavaan Boogie Nightsiin. Elokuvassa tähtikavalkadi Julianne Mooresta Philip Seymour Hoffmaniin luo katsojalle ajan- sekä alankuvan, jossa on paljon pureksittavaa. Anski ja Sanna käyvät läpi WTF-hetkiä, filosofoivat kyseisen teollisuuden inhimillistä ydintä, sekä aprikoivat elokuvan lopussa esiintyvää elintä.

Barbarella (1968)

Tässä psykedeelisessä avaruusoopperassa upea, mutta kömpelö astronavigatrix Barbarella etsii oudoilta planeetoilta pahamaineista tiedemiestä Durand Durandia. Matkallaan hän joutuu mitä eriskummallisempiin pulmiin ja oppii mm. perinteisen seksin salat. Tämän maailmoja suuremman seikkailun perkaamiseen tarvitsimme asiantuntijan apua, ja siksi mukanamme Black-White-Read-elokuvateatterissa istuukin ystävämme Mari!

(Marin ääniraidalle tarttui jonkin kaukaisen galaksin syövereistä erikoinen scifi-rätinä, josta me maalliset teknikot emme editointivaiheessa päässeet eroon. Elokuvan huomioon ottaen efekti on kuitenkin itseasiassa tilanteeseen sopiva.)

Risky Business – Riskibisnes (1983)

Nuori Tom Cruise jää rikkaan perheen poikana yksin kotiin kun vanhemmat lähtee matkalle, ja mikä olisikaan parempi tapa hyödyntää tilanne kuin kutsua kaverit kylään ostamaan seksityöläisten palveluja. Anski ja Sanna pohtivat amerikkalaisia seksiahdistuksia, junaseksin käytännöllisiä ulottuvuuksia ja elokuvan hätkähdyttävän jykevää symboliikkaa.

Grease (1978)

Katsoimme klassikkomusikaali Greasen, jossa Danny ja Sandy kipuilevat high schoolissa ihastumistaan, joka on poikien mielestä noloa ja tyttöjen mielestä toivotonta. Anski ja Sanna arvostavat hulvatonta menoa, ikimuistoisia biisejä, sekä erityisen tuhmaa lyriikkaa kappaleessa Greased Lightning.

Kapteeni Corellin Mandoliini (Captain Corelli’s Mandolin, 2001)

Anski ja Sanna pääsevät pureutumaan tuohon mystiseen ja jännittävään näyttelijään Nick Cageen. Onko hän hyvä vai huono? Tähän kysymystä pohdittiin Paluu Pulpettiin -sarjassa tuloksetta, eikä taida Gilmorettajatkaan saada tätä arvoitusta ratkaistua. Itse elokuvasta kuitenkin päädyttiin sellaiseen yhteisymmärrykseen, että se on oikeasti bromance Nick Cagen ja Christian Balen hahmojen välillä. Taustalla toki pyöri myös toisen maailmansodan tapahtumia Kefalonián saarella.

Christine – Tappaja-auto (1983)

Nörttipojan missio menettää neitsyys viimeisen lukiovuoden aikana ajaa hänet hankkimaan autonrähjän kunnostettavakseen. Autonrähjällä on kuitenkin oma agendansa, ja aika verinen sellainen. Anski paasaa John Carpenterista, Stephen Kingistä ja Sam Raimista. Sanna bongailee ja analysoi klassisia teinihahmotrooppeja. Kummatkin ovat kuitenkin melko pettyneitä elokuvaan kokonaisuutena, joten pätkässä on paljon turhautunutta huokailua. Koittakaa kestää, kiitos ja anteeksi!

Kärpänen (The Fly, 1986)

Anski ja Sanna käyvät läpi eroottisen kauhuelokuvan The Fly (eli Kärpänen). Iki-seksikkään Jeff Goldblumin matka nörtistä tutkijasta hullun mustasukkaiseksi örkiksi on lievästi sanottuna kiehtova, ja myös Geena Davisin hahmo kamppailee alkukantaisten impulssiensa kanssa antaen niiden kerta toisensa jälkeen sotkea journalistin uransa. Seassa hassua teknologiaa, päräyttäviä käytännön erikoistehosteita ja eeppisiä one-linereita.